Pieniä kelpiepalleroita

Eikö olekin söpöjä?! Pieniä, viikon vanhoja palleroita vatsat maitoa pullollaan. Sain viettää eilisen illan ja viime yön hoiva-apulaisena Kaisalla (kennel Kelmi), joka osottautui yllättävän opettavaiseksi ja ajatuksia herättäväksi. En ole aiemmin päässyt hoitamaan näin pieniä pentuja. Álgukin tavattiin vasta neljän viikon iässä ensimmäisen kerran ja sen ikäisillähän on jo ihan eri möngerrysmeininki.
Pentujen emälle puhkesi kohtutulehdus vaikeahkon synnytyksen jälkeen ja se saa nyt kuurin antibioottia, jonka aikana se ei saa imettää itse. Tämän johdosta pentuja pitää imettää pullosta kahden tunnin välein. Emä onneksi pystyy nisiä suojaavan bodyn turvin hoivaamaan pentujaan muuten.
Kaikkien kahdeksan pennun imettämiseen menee yhdeltä ihmiseltä noin tunti, jopa puolitoista riippuen kuinka kova nälkä pennuilla on, joten imetystaukoa ei juurikaan jää jäljelle tällä hetkellä. Pääsin nyt hoiva-apulaisena kokemaan miltä tällainen kiireinen juottotahti tuntuu.

Syömisen jälkeen on hyvä nukahtaa

Menin päivällä Kaisalle ja ennen pentuihin tutustumista kävin rentoutumassa perheen aikuisten koirien kanssa tunnin metsälenkillä. Oli ihanaa kulkea yksin neljän vapaana kirmaavan koiran kanssa tietäen, että kaikki sujuu ilman hoppuilua. Koirat kuuntelivat alkusähläyksen jälkeen hyvin, pysyivät lähettyvillä ja kuuntelivat ohjeita tarkasti, vaikka emme olekaan tavanneet koirien kanssa kuin muutaman kerran! 

Tai no, kolme kuunteli ja mummokoira kulki omia pyhiä reittejään meidän takana ja edellä lopulta jolkotellen takaisin kotipihaan. Kyllä se pari kertaa kävi moikkaamassa, mutta ei sitä huvittanut jäädä meidän nuorten seuraan. Mummot on mummoja lajista riippumatta - tietävät aina paremmin kuin nuorempansa!

Louhi ja Freya

Heili mummo vahtii muiden uintitekniikoita

Lenkin jälkeen olikin vuorossa pentuarkeen orjentoituminen. Olin luvannut hoitaa koko yövuoron.
En ole ennen imettänyt pentuja pullosta, joten jännitin tilannetta hieman. Mikä oli täysin turhaa! Imettämisessä piti oikeastaan vain huolehtia, ettei tuttiin mene ilmakuplia eli pitää pulloa hieman pentua ylempänä ja, että maitoa virtaa sekä opetella jokaisen pennun tapa imeä. Olin häkeltynyt tajutessani, että jokaisella pennulla on omat mieltymyksensä asennon ja tekemisen suhteen! Yksi tykkäsi olla hieman kyljellään rennosti maitobaarista ryystäen, kun taas muutavat halusivat kaikkea. Ensin piti möyrytä ja etsiä sopivaa nisää. Tarjosin tietysti samaa pulloa joka kohdasta ja etsimisrituaalin jälkeen se kelpasikin hyvin hetken aikaa. Pentu imi ja samalla etutassut pumppasivat "tissiä" eli mun kättä vasten välillä lähes raivoisasti. Sitten selkeästi iski epäilys, että jos jossain lähettyvillä olisikin vielä parempi apaja ja etsimisrituaali suoritettiin uudelleen. Sitä oli samalla huvittavaa ja samalla ehkä hieman ärsyttävääkin seurata siinä kolmen aikaa yöllä..
Kylkityypin lisäksi oli muitakin asentohemmoja. Jotkut halusivat relata vatsallaan, toiset taas punkivat lähes pystyyn syliä vasten takajalkojen varaan. Jos näitä asentoja yritti vaihtaa niin aika äkkiä kuului ärtynyttä vininää.

Netta, Freya ja Louhi

Yksi mielestäni kiinnostava yksityiskohta oli myös jokaisen pennun oma tyyli imeä tuttia. Tietysti tuttipullo on aika eri kuin ihan oikea nisä, mutta osa otti sivistyneesti tutin päästä kiinni ja imi. Toiset taas ottivat puolesta välistä kiinni ja sottasimmat ahmatit yrittivät saada koko tutin suuhunsa ja sotkivat puoli naamaa maitoon.
Jäin miettimään oliko tässäkin nähtävissä jo pieniä viitteitä persoonaan vai oliko tyyli vain opettelusta kiinni.

Olin yllättynyt miten paljon jo viikon ikäisistä pennuista näkyy luonne-erot. Oli vaativampia, äänekkäämpiä, aktiivisia ja rauhallisia. Ihastuin erityisesti pentueen kahteen rauhallisimman oloisiin pentuihin. Toinen köllötteli tyytyväisenä selällään suurimman osan aikaa uneksien ja näytti lähes hymyilevän. Ruoka maittoi ja kaikki otettiin lungisti. Toinen oli yhtä rento, mutta liikkui hieman enemmän. Odotan suurella mielenkiinnolla millaisia pennuista lopulta kasvaa. Pysyykö tämän hetken mielikuvat vai muuttuuko joidenkin luonne selkeästi iän karttuessa?

Luonne-eroja. Yhdellä mielessä omat jutut. Kahdella riehuminen.

Yö meni mukavasti rutiinilla. Väliajoilla katselin ikkunasta aamuyön hämärässä kuljeskelevia lampaita tai yritin torkkua hetken pentuhuoneen sängyllä. Jossain vaiheessa yötä tuli tietysti se väsymyshetki, mutta sekin selätettiin suklaan ja vaativien uikutusten avulla. Vasta siinä lähempänä yhdeksää aamulla alkoi oikeasti tuntumaan luissa, että on ollut hereillä vuorokauden. Pysyin kuitenkin valveilla vielä kotimatkan, vaikka aivot olikin varmaan jo unessa, kun jokainen pienikin bussin tai matkustajien päästämä ääni havahdutti pentujen hoivaamismoodiin.

Kotona vastassa oli järkyttynyt teini. Álgu oli juuri katselemassa ikkunoista ulos eikä selkeästi osannut odottaa ketään kotiin sillä hetkellä. Tuijotti mua kuin aavetta, että ilmeisesti toivo mun kotiinpaluusta oli jo heitetty romukoppaan. Järkytyksen mentyä ohi alkoi ihan kunnon show. Álgu hyppelehti epätavallisesti tasajalkaa niin korkealle, että yletty mun kasvojen tasolle. Normaalisti sitä ei kiinnosta pätkääkään lähdetäänkö tai tullaanko me kotiin. Kotiin tullessa suurin reaktio, mitä saadaan on se, että pää nousee jostain unenpöpperössä esiin.
Että kai Álgulla sitten oli ollut aika kova ikävä mammaa yöllä..

Ja täytyy todeta, että vaikka pennut on ehkä maailman söpöin juttu niin kyllä tuo oma murkku vie silti voiton ♥

Kotiin päästyä oli täysin sama olo kuin Netalla (harmaa) tässä kuvassa :D