keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Maastokurssin satoa

Syksy saapui ja samalla aloitettiin tutustumismatka palveluskoirien maastolajeihin Koirakoulu Koirataidon kurssilla. Treenikertoja on yhteensä seitsemän, joista viimeinen on ensi viikolla. Kolme kurssikertaa on omistettu haulle ja esineille, kaksi jäljelle ja yksi päivä käsitteli viestiä. Jäljellä on enää haku ja esineet -päivä.

Ennen kurssia meidän kummankin kokemus maastolajeista oli minimaalinen. Tiesin vähän jäljestä ja hausta, mutta en osannut niitä sen kummemmin opettaa Álgulle. Olin mieheni kanssa tehnyt Álgulle muutamia ilma- sekä maavainuun perustuvia hömpöttelyjä kesän aikana. Ajatuksena niissä oli ensisijaisesti hauskanpito, mutta myös vahvistaa koiran luontaista etsimisvaistoa.
Ilmavainua vahvistettaessa toinen meni piiloon metsässä. Useimmiten jäi huomaamattomasti jälkeen ja koiran kanssa jäänyt osapuoli lähetti pojan etsimään. Piilot mietittiin niin, että ne olisivat helppoja ja Álgu juoksisi varmasti luokse. Jälkeä tehtiin siten, että toinen siirtyi koiran kanssa sivuun ja toinen jatkoi matkaa sen 50-150metriä ja meni piiloon. Jäljentekijän piilouduttua toinen palasi koiran kanssa polulle. Jos Álgu haistoi maata sitä kehuttiin hyvin hillitysti ja hiljaa ja annettiin tehdä sitä mihin nokka on luotu. Ensimmäisellä kerralla avustin paikoin haistelemalla itse kiinnostuneena katse luotuna maahan ja näytin vielä vähän kädelläkin, että olen kiinnostunut nimenomaan maasta nousevasta hajusta.
Álgu on hyvä ottamaan esimerkkiä ihmisistä ja erityisesti se, että ihminen haistelee jotakin herättää sen kiinnostuksen. Se ymmärtää hyvin haisteleeko ihminen ilmaa vai maata, vaikkei itse olisikaan konkreettisesti nenä kiinni maassa.
Álgu ymmärsi jutun jujun, että tässä nyt etsitään yhteistuumin ja oli aivan intopiukeena. Nenä pysyi suurimman osan aikaa maassa, mutta vauhti oli kova. Jokaisella kerralla se meni loput 2-4metriä ilmavainulla, mutta näissä hömpöttelyissä se ei haitannut ollenkaan.

Näiltä pohjilta lähdettiin katsomaan miltä ne viralliset harjoitukset näyttää ja tuntuu.


Jälki


Kurssi aloitettiin jälkipäivällä. Jokainen kurssilainen sai itse päättää mihin jälkeen haluaa tähdätä. Koska kokemusta ei ollut päätin valita vaikeimmalta vaikuttavan eli peltojäljen. Siinä arvostellaan koko jälki ja esine ilmaisuissa ollaan hyvin tarkkoja. Ajattelin, että paras lähteä vaikeimmasta liikkeelle, koska siitä kumpikin voi oppia paljon, mutta jos se ei näytä luonnistuvan niin aina voi siirtyä metsäjäljen puolelle. Se sujuisi meiltä varmasti nopeammin, koska metsäjäljellä tärkeintä on löytää kaikki kepit. Se miten koira ne ilmaisee ei ole väliä.
Valitsin esineilmaisuksi maahanmenon, mitä saadaan harjoitella ja paljon. Olen vahvistanut ensimmäisistä viikoista lähtien esineiden suuhun ottamista ja kanniskelua ja tottakai Álgun tekisi mieli ennemmin napata esineet maasta ylös. Treeni aloitettiin erikseen siten, että esineestä tehtiin vihje maahanmenolle. Pyysin Álgun maahan, toinen käsi toi esineen koiran eteen ja toisella kädellä namitin samanaikaisesti. Namikäsi jäi esineen ja koiran väliin, jolla sain estettyä koiran tökkimisen tai tarttumisen esineeseen. Sitten esine ja namit menivät pois. Tätä toistin muutamia kertoja. Näiden toistojen jälkeen asetin esineen maahan Álgun eteen ja pyysin erikseen maahan. Muutaman kerran jälkeen asia oli jo kunnossa ja pystyin viemään esineen parin askeleen päähän ja "lähettämään" Álgun sinne. Tässä vaiheessa lisäsin jälkikäskyn.
On vain yksi iso mutta. Multa vaaditaan aivan tajutonta reaktionopeutta. Koska vaikka Álgu on yhdistänyt ulkona esineen maahanmenoon se pyrkii silti vähintäänkin tökkäämään sitä. Paras tilanne oli se, kun myöhästyin palkkauksesta ja Álgu meni hienosti maahan sopivan välimatkan päähän, mutta onnistui sekunnin murto-osassa hivuttamaan puikkonokkansa tarpeeksi pitkälle ja nappaamaan esineen suuhun. Siinä se makasi häntä heiluen, esine suussa ja leuka maassa hyvin onnellisen ja itseriittoisen näköisenä..
Seuraavaksi kokeilen auttaisiko naksutin tähän tökkimis- ja tarttumishimoon.

Itse jälkiharjoitus meni todella hyvin. Toinen kurssilainen oli tehnyt meille n. 80metrin aaltoilevan namijäljen. Kouluttaja meinasi, että namijälki on meille alkuun paras, kun haetaan rauhallista ja tarkkaa suoritustapaa peltojälkeä varten. Nameja oli jokaisella askeleella. Siirryttiin jäljelle muutama metri aloituksesta, koska jos koira olisikin lähtenyt takajäljelle se olisi heti huomannut sen ei-kannattavaksi hajun ja namien loppumisen vuoksi. Tästä ei kuitenkaan tarvinnut olla huolissaan Álgun suhteen. Se lähti heti oikeaan suuntaan.
Tällaiset saman tyyppiset keskeltä aloittamisharjoitukset tehtiin myös yhdellä toisella koiralla, jolla oli tapana välillä lähteä takajäljelle.
Álgu teki todella tarkkaa ja rauhallista työtä. Jälki lopetettiin myös aikaisemmin, jotta saatiin jätettyä sille olotila, että vielä olisi voinut jatkaa ja, että sinne jäi vielä kaikkea kivaa löydettävää. Matkaa kertyi noin 60metriä.
Tai oikeastaan.. Todellinen luku on noin 260metriä, kun se jäljelle mentäessä jäljesti nenä tiukasti maassa toisten koirien hajujen perässä..

Toinen jälkipäivä meni heikommin. Suurin piirtein sama matka, mutta V -mallisena. Jäljellä ei ollut nameja ja siellä oli myös muutama esine. No, Álgulla pyöri ajatukset enemmän tytöissä ja jäljesti vähän sinne päin ja onnistui vielä mun hitauden ja epäselvyyden takia nappaamaan esineet ensin suuhun. En kuitenkaan ottanut tästä stressiä, koska kotona on mennyt ihan kivasti. Niissäkin treeneissä suurin ongelma on ollut mun huolimattomuus. Vielä ei aina muista ottaa kaikkia asioita huomioon.


Haku


Haussakin Álgu oli ihan haka. Ensin maalimiehet leikittivät Álgua ja oli ilo nähdä miten hyvin se lähtee täysin vieraidenkin ihmisten kanssa leikkiin. Sillä oli ihan älyttömän hauskaa ja samalla sille esiteltiin erilaisia piiloja. Oli telttaa ja kahisevaa maastopeitettä. Sen jälkeen otin Álgun vierelle ja leikittäjät menivät lyhyen matkan päähän "piiloon" niin, että Álgu näki sen. Sain ihan kunnolla pidellä kiinni, kun poika ei olisi millään malttanut odottaa perään pääsyä. Ja luvan saatuaan sehän lähti ja vauhdilla. Loppuun otettiin kaksi oikeaa etsintää. Maalimiehet menivät vähän matkan päähän piiloon niin, ettei Álgu nähnyt sitä. Sen jälkeen lähdettiin kävelemään ja heti Álgun saadessa ilmavainun päästin sen menemään kannustaen alkuun. Poika paineli suoraan ensimmäisen luo ja mun tullessa paikalle söi maalimieheltä nameja häntä iloisesti heiluen. Tämän jälkeen käveltiin taas vähän matkaa ja toistettiin sama kuvio. Toinen oli hieman paremmin piilossa ja haju oli kulkeutunut vähän sivuun niin, että Àlgu joutui hetken tarkentelemaan, mutta teki senkin määrätietoisesti ja hienosti. Toisella maalimiehellä oli lelupalkat ja siihen oli hyvä lopettaa, kun poika puhisi hakutarmoa niin, että ei olisi ollenkaan lähteä takaisin autolle.

Toinen hakukerta olisi ollut tänään, mutta missattiin se mun kuumeen vuoksi.


Esine-etsintä

Mulle tuli pienenä järkytyksenä se, että esineissä koiran pitää tuoda ohjaajalle löydetyt esineet. En ollut lukenut ohjeita etukäteen ja olin jo suunnitellut, että voin opettaa jäljen ilmaisun tähänkin, koska se olisi sitten vahvistunut tuplasti. Nyt joudun samaan aikaan harjoittelemaan kumpaakin tapaa, mikä hidastaa huomattavasti maahanmeno -ilmaisua.
Toisaalta koska esineeseen tarttuminen on jo itsessään palkitsevaa ei meidän esine-etsintäharjoituksetkaan kovin hankalia olleet. Álgu lähti reippaasti etenemään ja hakemaan tavaroita ja tarttui kaikkiin muihin paitsi puhelimeen. Ainut kauneusvirhe ekalla kerralla oli se, että harjoitus oli niin hauskaa, että sitä esinettä piti sitten vielä retuuttaa tuodessa.. Toisella kerralla osasin ennakoida ja etsintä on kivalla mallilla. Tehtävää on vielä, mutta en ota tästä stressiä. Pohja on niin hyvä. Álguhan nostaa sekä tuo kotona meille tavaroita päivittäin. Ulkonakin tekee sitä mielellään pyydettäessä. Eli enää pitää vaan hioa se kisakuntoon.

Viesti


Laji, joka on kiinnostanut pk -puolelta eniten. Ollaan huviksemme lähetelty Álgua toinen toisillemme miehen kanssa, mutta oli hassua huomata virallisissa viestitreeneissä, että nää meidän hömpöttelyt ovat itseasiassa olleetkin todella hyviä viestipohjia! 

Aikoinaan armeija käytti koiria kuljettamaan viestejä kahden komppanian välillä. Tästä tarpeesta viesti harrastuslajina on myöhemmin kehittynyt. Nykypäivänä viestikokeessa kaikki koirakot ovat samaan aikaan metsässä "komppaniana". Koiralla on kaksi ohjaajaa, joista toinen on A-pisteellä ja toinen B-pisteellä. Alussa koirat lähetetään 3minuutin välein B -ohjaajalta A-ohjaajalle. Kun kaikki koirat ovat saapuneet toisille ohjaajilleen siirtyy B-komppania useamman sadan metrin päähän. Tämän jälkeen koirat lähetetään A-pisteeltä takaisin. Koira juoksee ensin alkuperäiseen tukikohtaan ja jäljestää vapaamuotoisesti loppumatkan löytääkseen uuteen pisteeseen. Kokonaismatkaksi ensimmäisessä luokassa kertyy 2300metriä ja se juostaan kahdessa osassa. Ylimmässä luokassa matka on jo 7200metriä ja se juostaan viidessa osassa.
Tukikohdissa odottelua tulee paljon, jopa useampi tunti. Koiran pitää osata tällöin rauhoittua lepäämään. Juostessaan sen pitää keskittyä tehtävään häiriintymättä metsäneläimistä, marjastajista tai muista kilpailevista koirista. Kaiken aikaa sen pitää pysytellä hiljaa.

Álgulle oli jännää, kun mentiin kaikki porukalla metsään. Vasta siellä tajusin, etten ole opettanut sille kunnolla yksin odottamista hihnan päässä ja siinä alkupuheiden aikana tein nopeaa preppausta, että mitä puussa kiinni oleminen oikeastaan tarkoittaa. Sujui hyvin, mutta kyllä se keräsi aika paljon kierroksia muista koirista koko ajan. Tai ehkä se auttoi, ehkei Álgua edes sillä hetkellä kiinnostanut olenko lähellä vai en, kun piti kytätä muita..
Meillä oli kakkosohjaajana eräs ystäväni, joka oli tullut seuraamaan treenejä. Hän jäi pisteelle A. Menin Álgun kanssa pisteelle B, josta lähetin Álgun muutaman koiran jälkeen. Matkaa oli noin 50metriä ja koirat lähes näkivät toiselle pisteelle. Kaikki koirat lähetettiin yksitellen ja niitä kannustettiin reippaasti. Kuulemma Álgu oli meinannut ensin juosta toisen koiran luokse, mutta tilanne oli saatu estettyä ja sen jälkeen se oli ollut ihan tyytyväisesti kaverin kanssa.
Kaikkien koirien lähdettyä me siirryttiin noin 30metriä taaksepäin. Näköyhteyttä ei enää ollut. Kaikki koirat juoksivat siitä huolimatta kannustuksen ansiosta takaisin meidän luokse. Sitten lähetettiin taas koirakot A-pisteelle ja siirryttiin 30metriä taaksepäin. Àlgulla oli todella kivaa koko ajan ja se juoksi täysillä kaikki matkat. Me ohjaajat saatiin kyllä olla tarkkana, että se varmasti tulee meidän luo eikä juokse ohi odottelevien koirien luo, minkä se onnistui kerran tekemään.
Kummallekin jäi päivästä hyvä mieli.

Viesti vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja harkitsen sitä vakavasti meidän kakkoslajiksi TOKOn jälkeen. Muutenkin kurssi on selventänyt mitä palveluskoiralajit oikein ovat ja tämän pohjalta on hyvä alkaa miettiä niitä omia lajitavoitteita.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti