Hoidossa

Viime viikko meni Álgun osalta kyläpainotteisesti. Siskon kissa on alkanut sietämään ajatusta siitä, että kylässä on koira, joten sisko halusi ottaa Álgun yökylään. Päätettiin valmistautua asiaan tarkasti jo alkuviikosta niin, että menin maanantaina Álgun kanssa sinne yöksi. Tyypit sai totutella toisiinsa rauhassa ja hallitusti tulevaa varten. Álgu on vähän liian innokas kissojen kanssa, joten se kissan nähdessään alkaa yleensä vinkumaan ja pyrkii iholle. Mummon kissa on tottunut koiriin, joten se on antanut Álgun mm. hoivata itseään ja jahdata. Sille, kun on hauskaa leikkiä hippaa koirien kanssa (molemmin päin). Se käy niin salakavalasti, etten ole aina itse ehtinyt estämään jahtaamista, mikä kostautuu tällaisten uudempien kissatuttavuuksien kanssa.

Aluksi Álgu oli hihnassa. Kissa ei ihme kyllä pörhistellyt sen kummemmin, muttei myöskään näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta. Palkkasin Álgua aina, kun käänsi katseen pois kissasta. Aluksi tätä piti pyytää, mutta aika äkkiä Álgu alkoi tarjoamaan itse katseen kääntämistä/luoksetuloa aina kissan nähdessään. Pysyttelin sen kanssa olohuoneessa sohvalla ja kissa sai kulkea rauhassa muualla asunnossa. Yllättävän nopeasti Álgu alkoi tarjota rauhoittumista, mutta syttyi tietysti heti, jos kissa liikahti nopeasti. Kissa taas oli todella kiinnostunut ja tuli usein kolmen metrin päähän tuijottamaan.
Kun kaverukset rentoutuivat tähän asetelmaan päästin Álgun välillä remmissä lähemmäs nuuhkimaan. Ihan ei päästy ekan illan aikana kunnolla haistelemaan, mutta muutaman kerran olivat nokakkain. Kissa vaikutti lähinnä siltä, että kiinnostaa kovasti, mutta piti muodon vuoksi vielä olla vähän epäileväinen ja etäinen. Se kävi monta kertaa salaa koiran hännän lähellä, meinasi haistella, mutta hyppäsi viime hetkellä yli ja kipitti piiloon.

Yö nukuttiin eri huoneissa. Kissa oli siskon kanssa makuuhuoneessa ja me nukuttiin Álgun kanssa olohuoneessa. Kaikki meni hyvin, mitä nyt Álgu reagoi siellä aina vähän kerrostalon ääniin. Siskolla tuntuu kuuluvan kolmesta kerroksesta kaikki äänet sisälle mihin Álgu ei oikein ole tottunut. Se ei onneksi mitään suurempaa meteliä niistä aloita, mutta pomppaa pystyyn ja äänen jatkuessa saattaa säätää omiaan, jollei ohjaa muun tekemisen pariin.
Seuraava päivä meni hyvin. Kummatkin otti rennosti ja Álgu sai olla ilman remmiä koko päivän. Se jäi muutamaksi tunniksi yksinään siskon kanssa, kun kävin mummolassa ja SCYn Turun alaosaston kokouksessa. Minut valittiin myös hallituksen jäseneksi, mikä on aika jännittävää. Tänä aikana kaikki oli mennyt loistavasti.

Perjantaina Álgu meni virallisesti yöksi hoitoon ja oli ilahduttavaa hakea poika lauantaina kotiin, kun uutiset olivat niin hyviä. Álgu oli osannut ottaa rennosti ja kissa oli lämmennyt niin hyvin koiralle, että olivat nukkuneet koko yön lähes vierekkäin sängyssä. Valitettavasti sisko ei saanut yhteiskuvaa, mutta ehkä jonain päivänä?