Nyt on kaksi kuukautta mennyt hurahtaen ohi pennelin kanssa. On jäänyt bloginkin päivittäminen puolitiehen.
Olemme varmaan aika tasoissa Álgun kanssa uusien asioiden oppimisessa. Álgu on jälleen niin omanlaisensa persoona, että on saanut itsekin opetella tekemään asioita taas hieman uudella tavalla sekä ottamaan sellaisia juttuja huomioon, joita ei ole aiemmin tarvinnut edes miettiä. Poitsu harjoittelee arkielämää ja me ihmiset koiran ohjaamista.
 |
| Álgu ekaa kertaa salilla |
Arki on ollut todella helppoa. Vahinkoja on tapahtunut sisälle koko aikana arviolta kaksikymmentä kertaa, joista vain kolme on isoja hätiä. Yöt on nukuttu hyvin. Todella äkkiä Álgu alkoi pidättämään ilman yöllistä pissakäyntiä. Kahden viikon vierinukkumisen jälkeen siirryttiin miehen kanssa takaisin sänkyyn, mikä meni myös kivuttomasti. Yhtenä yönä pidettiin Álgun petiä patjan vieressä ja siirrettiin aina siihen, kun yritti tulla viereen. Seuraavana yönä siirryttiin itse sänkyyn ja pennun peti pysyi vieressä. Álgu ei edes yrittänyt hypätä sänkyyn vaan nukkui nautiskellen omassa pehmoisessa sängyssä. Ehkä sekin oli iloinen saadessaan koko tilan itselleen?
Yksinolotkin etenevät kivasti. Aloitettiin hitaasti ja tähän mennessä pisin aika on ollut noin viisi tuntia. Alusta asti Álgu on pysynyt rennosti, nukkunut ja puuhaillut omiaan. Parin viimeisen viikon aikana musta on alkanut tuntumaan, että jätkä ihan odottaa meidän lähtöä. Lähtörutiineihin kuuluu meidän tilanteeseen liittyvien rutiinien lisäksi se, että Álgu saa luun (iso ja kova, ei saa vielä millään ilveellä mitään irti), pyyhesolmuissa ruokaa, pari spessua vinkulelua (joita me ei kestetä kuunnella..) sekä ruokaa levitettynä matolle, joita voi sitten etsiskellä. Välillä joukossa on myös jotain erikoisempaa herkkua. Meidän valmistautuessa Álgu seuraa tarkkaan tuleeko luu esiin vai ei. Jos luu tulee esiin on reaktio tuntuu olevan "Huh, jess!!" ja, jos sen sijaan esiin tuleekin valjaat olemus vaikutaa olevan enemmänkin "Njaha, okei!"
Asiaan on varmasti auttanut myös se, että on tehty selväksi koska Álgu pääsee mukaan ja koska ei. Valjaat laitetaan aika pian päälle meidän valmistautuessa ja luu otetaan esille, jos ei pääse mukaan jo ennen kuin me ruvetaan pukemaan ulkovaatteita päälle.
Välillä ollaan luistettu rutiineista ja jätetty jätkä heti lenkin jälkeen yksin antaen vaan tavanomaiset herkut ennen sitä, mikä on sujunut hyvin.
Yksinollessa ainut väärä harraste on ollut miehen vanhojen tennareiden retuuttaminen. Olen jo pitkään miettinyt, että kyseiset kengät voisi jo vaihtaa uusiin ja näköjään Álgukin oli samaa mieltä..
 |
| Pikkunen herrasmies kumartaa ihanalle tyttöystävälleen <3 |
Álgu on osoittautunut myös täydelliseksi kyläilyseuraksi. Ollaan kyläilty monessa paikassa ja Álgu on osoittanut olevansa kohtelias sekä huomioonottava koirakansalainen. Jopa isovanhempien mummokoira, joka ei siedä toisia koiria antoi Álgun toisella kyläilykerralla tulla kylkeen nukkumaan. Ilmeisesti mummoroinenkin huomasi, että rääpäleet voivat toimia mukavina lämpöpattereina!
 |
| Álgu ja mummeli |
Kaiken kaikkiaan parempaa pentua en olisi voinut toivoakaan. Sopii juuri meidän perheeseen rauhallisuudellaan ja huumorintajullaan (sekä huumorintajuttomuudellaan). Vaikka osaamattomuutensa huomaaminen on joissain tilanteissa turhauttavaa, mutta olen suunnattoman onnellinen siitä, että Álgu myös opettaa meitä eikä vain toisinpäin.
