Álgu 1v

Tänään 5.10. meidän hömpöti puikkonokka täyttää vuoden! Kulunut vuosi on ollut koko perheelle jännittävää ja antoisaa aikaa. Ensin odotuksen huuma ja sen jälkeen uuteen arkeen opettelu. Kasvu ja sekä Álgun, että meidän oppimat uudet asiat.
Vuosi on ollut myös yllättävän vilkas. Ollaan käyty useammalla kurssilla, nose workin ensimmäisen luokan möllikokeessa, suoritettu NW:n virallinen hajutesti ja käyty pentunäyttelyssä. Lisäksi ollaan opeteltu kymmenittäin erilaisia temppuja, samoiltu lukemattomia tunteja metsissä ja loikoiltu päivittäin kainalokkain ♥

Tästä hetkestä kaikki lähti liikkeelle (Àlgu 4vk)

Álgu juhlii synttäreitä lepopäivällä ja hieronnalla. Tänään oli toinen kerta, kun koirahieroja Sonja Pohjoispää kävi meillä ja Álgu on aivan ihastunut. Vielä pitää vähän yrittää hyöriä ja leikittää, mutta hyvin osaa myös rentoutua ja rauhoittua hoidon ajaksi. Hieronnan jälkeen on jatkettu herkuttelu ja lepäily -linjalla.
Tästä on hyvä suunnata kuono kohti tulevia seikkailuja!☺

6kk synttärit!

Álgu täytti keskiviikkona 6kk ja päätettiin juhlia puolivuotissynttäreitä. Otettiin juhlan kunniaksi seisomiskuvatkin, mutta niissä on vielä aika paljon harjoiteltavaa. Álgu seisoo nykyään aika kivasti paikoillaan, mutta vain sisätiloissa malttaa kunnolla ja sisällä tulee ongelmaksi tilan puute. Mikä näkyy sitten heti kuvien laadussa. Tässä on parhaiten onnistunut, mutta siinäkin rinta näyttää täysin suoralta. Kuva on otettu ihan hiukan takaviistosta ja Álgu nojaa hitusen taaksepäin. Jos kuvaaja olisi ollut enemmänkin etuviistossa niin rintakehä ei olisi näyttänyt yhtään noin pahalta. 

Tässä seuraavassa kuvassa etumainen etujalka on paremmin asettunut ja tästä saakin hiukan osviittaa miltä se etupää oikeasti näyttää, vaikkei tässäkään kuvassa asento ole hyvä. 

Kuvien ottamisen lisäksi käytiin eläinkaupassa, josta Álgu sai valita itselleen uuden lelun sekä luun. Mukaan tarttui tietysti paikan isoin luu, mitä onnesta soikeana jaksettiin nyhtää koko ilta. Lelusta ei paljoa kuvia ehditty ottaa, kun se oli joku halppis, vaaleanpunainen pehmosika, jonka sisällä oli jotain rapisevaa paperia sekä vinku. Álgulla meni alle viisi minuuttia koko sian teurastamiseen :D

Kaverisunnuntai

Álgu pääsi tänään tyttöjen kerhoon mukaan! Paikalla oli tyttöystävä One sekä vuoden ikäinen Maisa. Myöhemmin, kun pahimmat höyryt oli päästelty mukaan liittyi myös pk. collietyttö Merkki.
Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut ihanan keväinen sää. Aurinko on paistanut heti aamusta alkaen ja lämpötila on pysytellyt plussan puolella. Koirienkin kelpasi rallattaa vähälumisella pellolla.
Toivottavasti nämä kelit pysyvät!

Pääkin ehdittiin kadottamaan 

Siitä onkin taas hieman aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin. Aikaisemmin viikolla iski inspiraatio ja päivitin blogin ulkoasun selkeämmäksi. Kyllä siinäkin meni aikaa useampi tunti, kun tuo koodaus ei ole mun vahvimpia juttuja ja oli pakko muutama väri vaihtaa valmiista teemapohjasta. Se kuitenkin kannatti! Opin paljon lisää blogien koodeista ja uuden ulkoasun myötä kirjoitusmotivaatiokin palasi.

Muutamia kirjoitusideoita jo on. Ainakin toiseen pitäisi ottaa pari kuvaa ja video, mutta saa nähdä miten käy! Olen monesti yrittänyt kuvata meidän touhuista videoita, mutta se on tökkinyt aika pahasti. Tietokoneen mikki on jotenkin rikki ja kaikki äänet kuulostaa pelkältä rahinalta. Naksuttimen naksauskin kuulostaa kolme kertaa pidemmältä rääynnältä..

Kännykkä taas on hankala asetella niin, että se varmasti pysyy paikallaan ja niiden videoiden editoiminen on melkein tylsempi homma kuin koodien setviminen! Mutta haaste on otettu vastaan!

Täältä me tullaan!

Aloitettiin tammikuussa NoseWorkin harjoittelu. Kävin SCYn Turun alaosaston järjestämällä NW -viikonloppukurssilla kuunteluoppilaana ja ostin samantien eukalyptus hydrolaattia sekä yhden purkkimagneetin. Àlgu oppi samantein homman jutun, vaikka minä taas mokailin palkkauksen kanssa. Ollaan tehty harjotteita harvakseltaan, mutta tuossa muutama viikko sitten kokeilin huone-etsintää. Ensimmäinen piilo löyty heti. Ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. Toinen oli vaikeampi ja Álgulla ehti iskeä turhaumat päälle. Pelkäsin jo, että se jättää leikin kesken, mutta ei! Se saikin siitä vielä enemmän draivia ja pitkän huokauksen saattelemana puski eteenpäin löytäen hajun.
Tarkoituksena olisi jatkaa ja mennä ihan kurssille jossain vaiheessa. (Haju) hyötykoiratoiminta kiinnostaa todella paljon, joten todennäköisesti mennään ´vakavammalle´ hajukurssille kuin NoseWorkiin. Olen pohtinut ihan homekoirakoksi ryhtymistä tai johonkin muuhun vastaavaan työhön kouluttautumista hajujen osalta.

Ollaan treenattu hajujen lisäksi jotain pieniä alkuja suuntaan ja toiseen. On alustahommia, nenäkosketuksia, perustaitoja ja ennen kaikkea rauhoittumista erilaisissa tilanteissa. Álgu on innostunut ja treenaa mielellään, mun vaan pitäisi saada joku tolkku omiin möhläilyihini ja keskittymiseeni. Vieläkin tulee tehtyä ihan hölmöjä virheitä, jotka hidastaa oppimista. Olen todella taitava jäätymisessä! Odotan koiralta toivottua käytöstä niin intensiivisesti, etten tajua vaan tuijottavani eteeni koiran tehdessä toivottua juttua jo kolmatta kertaa peräjälkeen.. :D
Onneksi Álgulta löytyy suurimman osan aikaa huumorintajua mun hölmöilyä kohtaan. Ollaan menossa ensi viikolla näyttelykurssille, mikä on meidän ensimmäinen yhteinen kurssi. Toivottavasti siellä sosiaalisen paineen alla saan taas palkkauksen ruotuun!

En ole aiemmin ollut näyttelykurssilla saati näyttelyissä, jollei muutamaa mätsäriä oteta lukuun ja odotan mielenkiinnolla tulevaa. En ole erityisen kiinnostunut näyttelyistä, mutta nyt, kun on koira jonka kanssa voi käydä koittamassa niin miksen menisi? Voihan se olla, että siitäkin puuhasta innostuu enemmän. Tässä harkitsen jo huhtikuulle epävirallista pentunäyttelyä..

Álgu on kasvanut ja kehittynyt tasaiseen ja hyvään tahtiin. Kuten kuvista näkyy on se jo aika iso poika. Niin iso, että sitä välillä ihmettelee, että mihin se mamman ihana pikkupoika on kadonnut! Vielä, kun Álgu on niin hyvätapainen ja rauhallinen. Mitään ongelmia ei oikeastaan ole tullut vieläkään. Kengät on saanut hieman kyytiä ja kengänpohjissa sisälle kulkeutuneita pikkukiviä pitää heitellä laminaattia vasten. Siitä kuuluu varsinkin iltamyöhään kiva kilahtava ääni..

Hampaat on kohta vaihtunut kokonaan, joka päivä tulee verta suusta ja lattialta löytyy pikkuhampaita. Meillä on niitä jo kiva pussillinen säästössä. Yhtenä iltana ihmettelin, että minkä kanssa Álgu oikein leikkii, kun riehu niin hirveesti. Oikein pomppi ilmaan häntä heiluen. Mitään ei näkynyt, kunnes aloin katsomaan tarkemmin ja siellähän se "paini" poskihampaansa kanssa..
Olen tässä miettinyt, että nyt, kun Álgu on noita hampaitaan noin paljon jaellut meillekin niin niistä varmaan pitäisi kehittää jotain. En oo vielä saanut sitä heureka -ideaa, jota lähteä kehittämään, mutta ehkä joku kaulakoru?

Kehityskuvat 16viikkoiseksi

Álgu on kasvanut kivan tasaisesti ja olenkin yrittänyt kuvata kahden viikon välein seisontakuvia. Samalla on mukavasti saatu harjoitusta sekä korkealla paikalla oleiluun (pöytä) sekä paikallaan seisomiseen. Ihan vielä tätä ei pysty tekemään ilman avustajaa.
Tässä katsaus itse kuviin:

6vk

9vk

12vk

14vk

16vk

Kuten sanoin kehitys on ollut tasaista. Kahta viimeistä kuvaa jouduin oikein tarkastamaan, että kummin päin ne oikein kuuluikaan! Ei ihan uskoisi, että kaksi viikkoa on välissä ja silti painoa on tullut kivasti lisää.
Ekoilla rokotuksilla painoa oli n. 9kg ja torstaina 16viikkosrokotuksilla painoa oli 13,6kg. Muihin pentuihin verrattuna painokehitys pysytellyt keskipaikkeilla. Hurjimmat painaa jo yli 15kiloa!

Kahden kuun pentutohinaa

Nyt on kaksi kuukautta mennyt hurahtaen ohi pennelin kanssa. On jäänyt bloginkin päivittäminen puolitiehen.
Olemme varmaan aika tasoissa Álgun kanssa uusien asioiden oppimisessa. Álgu on jälleen niin omanlaisensa persoona, että on saanut itsekin opetella tekemään asioita taas hieman uudella tavalla sekä ottamaan sellaisia juttuja huomioon, joita ei ole aiemmin tarvinnut edes miettiä. Poitsu harjoittelee arkielämää ja me ihmiset koiran ohjaamista.

Álgu ekaa kertaa salilla

Arki on ollut todella helppoa. Vahinkoja on tapahtunut sisälle koko aikana arviolta kaksikymmentä kertaa, joista vain kolme on isoja hätiä. Yöt on nukuttu hyvin. Todella äkkiä Álgu alkoi pidättämään ilman yöllistä pissakäyntiä. Kahden viikon vierinukkumisen jälkeen siirryttiin miehen kanssa takaisin sänkyyn, mikä meni myös kivuttomasti. Yhtenä yönä pidettiin Álgun petiä patjan vieressä ja siirrettiin aina siihen, kun yritti tulla viereen. Seuraavana yönä siirryttiin itse sänkyyn ja pennun peti pysyi vieressä. Álgu ei edes yrittänyt hypätä sänkyyn vaan nukkui nautiskellen omassa pehmoisessa sängyssä. Ehkä sekin oli iloinen saadessaan koko tilan itselleen?

Yksinolotkin etenevät kivasti. Aloitettiin hitaasti ja tähän mennessä pisin aika on ollut noin viisi tuntia. Alusta asti Álgu on pysynyt rennosti, nukkunut ja puuhaillut omiaan. Parin viimeisen viikon aikana musta on alkanut tuntumaan, että jätkä ihan odottaa meidän lähtöä. Lähtörutiineihin kuuluu meidän tilanteeseen liittyvien rutiinien lisäksi se, että Álgu saa luun (iso ja kova, ei saa vielä millään ilveellä mitään irti), pyyhesolmuissa ruokaa, pari spessua vinkulelua (joita me ei kestetä kuunnella..) sekä ruokaa levitettynä matolle, joita voi sitten etsiskellä. Välillä joukossa on myös jotain erikoisempaa herkkua. Meidän valmistautuessa Álgu seuraa tarkkaan tuleeko luu esiin vai ei. Jos luu tulee esiin on reaktio tuntuu olevan "Huh, jess!!" ja, jos sen sijaan esiin tuleekin valjaat olemus vaikutaa olevan enemmänkin "Njaha, okei!"
Asiaan on varmasti auttanut myös se, että on tehty selväksi koska Álgu pääsee mukaan ja koska ei. Valjaat laitetaan aika pian päälle meidän valmistautuessa ja luu otetaan esille, jos ei pääse mukaan jo ennen kuin me ruvetaan pukemaan ulkovaatteita päälle.
Välillä ollaan luistettu rutiineista ja jätetty jätkä heti lenkin jälkeen yksin antaen vaan tavanomaiset herkut ennen sitä, mikä on sujunut hyvin.
Yksinollessa ainut väärä harraste on ollut miehen vanhojen tennareiden retuuttaminen. Olen jo pitkään miettinyt, että kyseiset kengät voisi jo vaihtaa uusiin ja näköjään Álgukin oli samaa mieltä..

Pikkunen herrasmies kumartaa ihanalle tyttöystävälleen <3

Álgu on osoittautunut myös täydelliseksi kyläilyseuraksi. Ollaan kyläilty monessa paikassa ja Álgu on osoittanut olevansa kohtelias sekä huomioonottava koirakansalainen. Jopa isovanhempien mummokoira, joka ei siedä toisia koiria antoi Álgun toisella kyläilykerralla tulla kylkeen nukkumaan. Ilmeisesti mummoroinenkin huomasi, että rääpäleet voivat toimia mukavina lämpöpattereina!

Álgu ja mummeli

Kaiken kaikkiaan parempaa pentua en olisi voinut toivoakaan. Sopii juuri meidän perheeseen rauhallisuudellaan ja huumorintajullaan (sekä huumorintajuttomuudellaan). Vaikka osaamattomuutensa huomaaminen on joissain tilanteissa turhauttavaa, mutta olen suunnattoman onnellinen siitä, että Álgu myös opettaa meitä eikä vain toisinpäin.