Hoidossa

Viime viikko meni Álgun osalta kyläpainotteisesti. Siskon kissa on alkanut sietämään ajatusta siitä, että kylässä on koira, joten sisko halusi ottaa Álgun yökylään. Päätettiin valmistautua asiaan tarkasti jo alkuviikosta niin, että menin maanantaina Álgun kanssa sinne yöksi. Tyypit sai totutella toisiinsa rauhassa ja hallitusti tulevaa varten. Álgu on vähän liian innokas kissojen kanssa, joten se kissan nähdessään alkaa yleensä vinkumaan ja pyrkii iholle. Mummon kissa on tottunut koiriin, joten se on antanut Álgun mm. hoivata itseään ja jahdata. Sille, kun on hauskaa leikkiä hippaa koirien kanssa (molemmin päin). Se käy niin salakavalasti, etten ole aina itse ehtinyt estämään jahtaamista, mikä kostautuu tällaisten uudempien kissatuttavuuksien kanssa.

Aluksi Álgu oli hihnassa. Kissa ei ihme kyllä pörhistellyt sen kummemmin, muttei myöskään näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta. Palkkasin Álgua aina, kun käänsi katseen pois kissasta. Aluksi tätä piti pyytää, mutta aika äkkiä Álgu alkoi tarjoamaan itse katseen kääntämistä/luoksetuloa aina kissan nähdessään. Pysyttelin sen kanssa olohuoneessa sohvalla ja kissa sai kulkea rauhassa muualla asunnossa. Yllättävän nopeasti Álgu alkoi tarjota rauhoittumista, mutta syttyi tietysti heti, jos kissa liikahti nopeasti. Kissa taas oli todella kiinnostunut ja tuli usein kolmen metrin päähän tuijottamaan.
Kun kaverukset rentoutuivat tähän asetelmaan päästin Álgun välillä remmissä lähemmäs nuuhkimaan. Ihan ei päästy ekan illan aikana kunnolla haistelemaan, mutta muutaman kerran olivat nokakkain. Kissa vaikutti lähinnä siltä, että kiinnostaa kovasti, mutta piti muodon vuoksi vielä olla vähän epäileväinen ja etäinen. Se kävi monta kertaa salaa koiran hännän lähellä, meinasi haistella, mutta hyppäsi viime hetkellä yli ja kipitti piiloon.

Yö nukuttiin eri huoneissa. Kissa oli siskon kanssa makuuhuoneessa ja me nukuttiin Álgun kanssa olohuoneessa. Kaikki meni hyvin, mitä nyt Álgu reagoi siellä aina vähän kerrostalon ääniin. Siskolla tuntuu kuuluvan kolmesta kerroksesta kaikki äänet sisälle mihin Álgu ei oikein ole tottunut. Se ei onneksi mitään suurempaa meteliä niistä aloita, mutta pomppaa pystyyn ja äänen jatkuessa saattaa säätää omiaan, jollei ohjaa muun tekemisen pariin.
Seuraava päivä meni hyvin. Kummatkin otti rennosti ja Álgu sai olla ilman remmiä koko päivän. Se jäi muutamaksi tunniksi yksinään siskon kanssa, kun kävin mummolassa ja SCYn Turun alaosaston kokouksessa. Minut valittiin myös hallituksen jäseneksi, mikä on aika jännittävää. Tänä aikana kaikki oli mennyt loistavasti.

Perjantaina Álgu meni virallisesti yöksi hoitoon ja oli ilahduttavaa hakea poika lauantaina kotiin, kun uutiset olivat niin hyviä. Álgu oli osannut ottaa rennosti ja kissa oli lämmennyt niin hyvin koiralle, että olivat nukkuneet koko yön lähes vierekkäin sängyssä. Valitettavasti sisko ei saanut yhteiskuvaa, mutta ehkä jonain päivänä?

Uusi vuosi ja rästijuttuja

Joulukuu sujahti ohi kiireessä. Ensimmäinen viikko pysyi lepoviikkona, mutta sen jälkeen kaikki aika tuntui hupenevan joulujuttuihin ja muuttoon. Siitä huolimatta koettiin Álgun kanssa suuria riemuvoittoja erityisesti perusasennon ja vapaana olemisen kanssa. Joulukuun stressaavuus ja vapaat aiheuttivat sen, että unirytmi kääntyi ja tavaksi tuli käydä vielä yöllä myöhään lenkillä. Oli todella rentouttavaa, kun pään sisäisen hulabaloon ympärillä oli täysin hiljainen kaupunki. Vilkkailla teillä ei näkynyt ketään tai mitään. Sitten eräänä yönä tuli älytön idea päästää Álgu vapaaksi ja katsoa miten käy. Kyseisellä alueella ulkoilee päivittäin varmaan kymmeniä koiria ja reitin varrella on omakotitaloja, joiden pihassa on räkyttäviä koiria. Niin ja puskissa lymyilee fasaaneja. Ei siis mikään helpoin paikka vapaana olemiselle - tai ainakin luulin niin.

Normaalisti Álgu on vapaana vain tuttujen pihoissa tai metsässä. Silloin pyydän sen istumaan ja vapautan siitä. Nyt kuitenkin pyysin Álgun lähelle ja päästin eleettömästi irti. Álgu meni tavanomaisen hepuloimisen sijaan parin metrin päähän ja jolkotteli rauhassa eteenpäin. Kuunteli hyvin pyyntöjä nopeuttaa tai hidastaa sekä siirtyä vasemmalle tai oikealle. Joskus kääntyi vähän katsomaan lisäohjeita ja käsimerkillä toimi halutusti. Se ei myöskään pyrkinyt haistelemaan jokaista penkkaa, kuten yleensä remmilenkeillä.
Arviolta 30-50metrin päästä tuli aukea, johon ohjasin Álgun ja yllytin leikkiin sekä hepulointiin palkaksi hienosta suorituksesta. Otin Álgun kiinni joksikin aikaa kunnes päästiin taas pitkälle suoralle. Kyseinen tie on hiljaisempi, mutta kulkee tiiviin omakotitaloalueen läpi. Päästin taas irti ja tällä kertaa minua odotti vielä suurempi yllätys, sillä Álgu tarjosi koko matkan ajan lähes täydellistä seuraamista!
Ollaan harjoiteltu seuraamista todella vähän, mutta lähellä kävelyä kylläkin. Normaalisti mukana on aina nameja, mutta nyt taskuista ei löytynyt mitään. Palkkasin sosiaalisesti ja Álgun jatkaessa taidonnäytteitään seuruutin sen tien penkkaan ja kaivoin sieltä kepin, jolla palkkailin.

Lenkin jälkeen olin aivan äimänä! Ilmeisesti olen onnistunut opettamaan Álgulle paljon enemmän asioita kuin kuvittelenkaan. Luottamus jätkää kohtaan nousi taivaisiin. Luotin tietysti aiemminkin, mutta noin hieno suoritus vapaaehtoisesti ja vieläpä sellaisten hajuhäiriöiden keskellä..
Tämän jälkeen yöllisistä vapaalenkeistä tuli pieni rentouttava tapa.

Käytiin myös virallisissa terveystarkastuksista hienoin tuloksin, joista löytyy erillinen postaus tästä.

Muutto sujui hyvin. Aloitettiin tavaroiden raahaaminen välipäivillä ja projekti (valitettavasti) jatkui vielä vuoden vaihteen jälkeen. Álgu reagoi jonkin verran meidän ihmisten stressiin, mikä näkyi lievänä hermostuneisuutena ja normaalia suuremmalla reagoimisella ääniin. Muutettiin kerrostalosta keskelle metsää omakotitaloon, joka muistuttaa enemmän erämökkiä. Äänimaisema muuttui siis radikaalisti. Erityisesti hiirten rapina nurkissa on tuottanut ihmetteleviä katseita.
Ollaan yövytty uudessa talossa nyt päälle viikko ja tilanne on tasaantunut koko porukan mielissä. Tavarat alkaa olla suurin piirtein paikoillaan, ihmisten ovat rentouttaneet mieltänsä saunan lämmössä ja Álgukin tajusi heti uuden asumismuodon hyödyt. Kaikki lenkit on käyty vapaana metsässä ja piha on täynnä käpyjä leikkejä varten.

Vuoden vaihde sujui myös hyvin. Muuttoväsymyksestä huolimatta suunnattiin kaverin uuden vuoden bileisiin. Ennen lähtöä naapurit paukuttelivat ilotulitteita (liian aikaisin) ja ne oli ensimmäiset räjähdykset, joita Álgu kuuli. Vähän se ihmetteli, mutta ei sen kummemmin hätkähtänyt. Ei varmaan olisi senkään vertaa ihmetellyt, jos oltaisiin ehditty kotiutua kunnolla. Kaverilla raukka järkyttyi ärhentelevistä chihuista ja merkkasi ekaa kertaa ikinä sisälle.. Omaa häpeää hieman lievensi se, että oltiin onneksi koirataloudessa ja kohteeksi joutunut matto oli jo valmiiksi kuulemma likainen.
Loppuilta sujui rauhallisesti. Àlgu nautti aikuisten ja lasten silityksistä, herkutteli ja lepäsi. Ilotulituksia ei kuulunut sen enempää.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2017 oli Álgun kanssa erittäin mukava. Ensimmäinen kokonainen vuosi yhdessä. Rauhallista tutustumista, oppimista ja hauskanpitoa. Mukaan mahtui tietysti myös ns. harmaita hiuksia, jännitystä ja huonompia hetkiä, mutta ne jäivät onneksi vähempään osaan. Hienoja kokemuksia, viralliset tutkimustulokset ja ensimmäiset kokeet.

Vuosi 2018 on alkanut rauhallisesti ja mukavasti. On kotiuduttu, alettu piirtämään suuntaviivoja uusille rutiineille ja aloiteltu aktiivisempaa treenaamista. Mietin myös treenitavoitteita tälle vuodelle. Niistä lisää täällä.

Kuvan perusteella ei uskoisi, että on tammikuu 

Hiljaisuuden rikkomista

Hiljaista on ollut. Niin blogin puolella kuin myös elämässä. Maastokurssin kaksi vikaa kertaa jäi välistä, kun olin pari viikkoa sairaana. Sen jälkeen ei olla käyty kursseilla eikä pahemmin treenattukaan. Lähinnä tokoliikkeitä, joita mahtuu kotona tekemään. Muutaman kerran viestiä metsälenkeillä.

Elämä on ollut siis hyvin arkista. Lenkkeilyä, metsässä samoilua ja löhöämistä. On tehnyt selkeästi kummallekin hyvää, kun mulla alkaa olla jo ihan tosissaan tarve päästä hallille tekemään ja aina, kun ees vihjasen työnteosta Álgulle niin tyyppi pomppii riemusta seinille. Álgu myös tarjoaa entistä useammin temppuja ja asioita. Eli motivaatiotasot alkaa olla kummallakin aika huipussaan.

Álgun ruokavaliokin laitettiin uuteen uskoon Koirapalvelu Balanssin neuvoilla ja nappula jäi kokonaan pois. Nyt mulla onkin ollut opettelemista ja vähän hakemista uuden ruokatyylin kanssa. Aiemmin lähes kaikki ruoka käytettiin nameina, mutta nyt suurin osa menee kupista. Naudan jauhelihaa on vähän hankalampi kehittää jokapäiväiseksi nannaksi. Kuivattua pannukakkua voisi tehdä, mutta en ole saanut kuivattua sitä tarpeeksi hyvin, jotta palat säilyisivät kauemmin. Eikä joka päivä ehdi vääntämään uutta satsia.
Ajattelin kokeilla kivipiiran kuivaamista. En ole aiemmin kuivannut lihoja, joten siitä tulee mielenkiintoista. Oletan, että ne ainakin uppoaa myös normiruuan päälle Álgun pohjattomalta vaikuttavaan vatsaan.
Mun mielestä Álgun lihakset ovat kasvaneet huomattavasti uuden ruokavalion myötä eikä se ole enää niin kuiva. Alkaa näyttämään jo isolta pojalta. Tietysti asiaan on voinut vaikuttaa myös ikä, mutta muutos oli sen verran radikaali, että ykkösepäilyni on pöperö.

Luulen, että vielä tämä joulukuu mennään leppoisissa tunnelmissa koiraharrastusten osalta. Meillä on muuttosuunnitelmia ja tietysti joulu vie oman aikansa, vaikken muuttotavaroiden keskelle kovin ihmeellisiä jouluvalmisteluja tee. Lisäksi pitäisi miettiä tarkemmin, että mihin lajeihin tähtää. Viestiporukoita olen yrittänyt kysellä, mutta vielä ei ole löytynyt aktiivisia. Aika pitkälle siinä pääsee ilman muita, mutta mukavampi se olisi porukassa kökkiä metsässä kuin yksin.

Mutta nyt on aika taas mennä hissuttelemaan Álgun ja kirjan pariin ♥

Álgu 1v

Tänään 5.10. meidän hömpöti puikkonokka täyttää vuoden! Kulunut vuosi on ollut koko perheelle jännittävää ja antoisaa aikaa. Ensin odotuksen huuma ja sen jälkeen uuteen arkeen opettelu. Kasvu ja sekä Álgun, että meidän oppimat uudet asiat.
Vuosi on ollut myös yllättävän vilkas. Ollaan käyty useammalla kurssilla, nose workin ensimmäisen luokan möllikokeessa, suoritettu NW:n virallinen hajutesti ja käyty pentunäyttelyssä. Lisäksi ollaan opeteltu kymmenittäin erilaisia temppuja, samoiltu lukemattomia tunteja metsissä ja loikoiltu päivittäin kainalokkain ♥

Tästä hetkestä kaikki lähti liikkeelle (Àlgu 4vk)

Álgu juhlii synttäreitä lepopäivällä ja hieronnalla. Tänään oli toinen kerta, kun koirahieroja Sonja Pohjoispää kävi meillä ja Álgu on aivan ihastunut. Vielä pitää vähän yrittää hyöriä ja leikittää, mutta hyvin osaa myös rentoutua ja rauhoittua hoidon ajaksi. Hieronnan jälkeen on jatkettu herkuttelu ja lepäily -linjalla.
Tästä on hyvä suunnata kuono kohti tulevia seikkailuja!☺

Elokuun kuulumiset

Elokuu oli meillä tokokuu. Aloitettiin alkeet Lentsun kurssilla, missä käytiin läpi sivu, seuruu, peruutus, ruutu, kierto, jäävät, hyppy ja paikkamakuu. Noutoa ja kaukoja käsitellyltä tunnilta oltiin pois mun sairastelun vuoksi, mutta se oli onneksi meille tällä hetkellä se vähäpätöisin aihepiiri. Álgu tykkää kantaa ja tuoda roskista juomapulloihin ja laukkuihin, se nostaa lattialta jopa pudonneet haarukat ja lusikat, joten tokonoudon ehtii aloittaa myöhemminkin. Kaukokäskyt taas oletan osaavani itsekin opettaa, kun sen aika tulee.

Kurssi meni tosi kivasti. Álgu sai lisää kokemusta hallista ja treenaamisesta muiden koirien läsnäollessa. Ensimmäiset tunnit sillä oli hankalaa rauhoittua odottamaan, mutta viimeisellä kerralla se ei kiinnittänyt muihin enää huomiota vaan makoili rauhassa. Töitä tehdessä sen ajatus ei yleensä harhautunut, vaikka muita olikin lähellä.
Perusasennossa sillä on hyvä motivaatio, mutta paikkaa ja asentoa vielä hakee. Yleensä se tulee seisomaan oikein, mutta siihen istumisen kanssa on hakemista. Àlgu ei lähtökohtaisesti pitänyt liikkeestä, koska se treenatessa kaipaa pienen hajuraon ja haluaa nähdä mut kunnolla ja saada katsekontaktin. Ennen kurssia tein niin, että menin itse seisomaan Álgun viereen oikeaan asentoon ja palkkasin siitä. Lentsu taas kehoitti hakemaan koiran oma-aloitteisuutta, mutta nyt kurssin jälkeen ajattelin jatkaa kumpaakin tekniikkaa. Lentsun oppeja, jotta saadaan liike oikeanlaiseksi ja itse vierelle menemistä, jotta Álgun viimeisetkin rippeet hankalasta olosta häviää.
Normaalisti Álgu ottaa todella paljon ihokontaktia. Lähes aina kuin vaan on mahdollista tulee makaamaan päälle, kainaloon tai vähintäänkin jalkoihin. Leikkiessäkin pysyy lähellä, mutta treenatessa se varmaan yrittää lukea mun eleitä niin paljon, että kokee helpoimmaksi nähdä mut kokonaan eikä vaan sivusta, mistä tämä epävarmuus perusasennossa muodostuu.

Seuruu meillä on niin hyvä, että Lentsu meinasi jo toisen tunnin jälkeen, ettei siihen tarvi sen kummempaa keskittymistä pistää. Tästä on kiittäminen lenkkejä, joissa olen jo pitkän aikaa palkannnut mahdollisimman vieressä kulkemisesta. Hallilla joutui hieman antamaan lisäapuja eikä katse pysy mussa koko aikaa, mutta asento ja paikka on kuulemma tosi hyvät. Voidaan tehdä enemmän muita juttuja.
Tavoitteena onkin enää saada yhdistettyä seuruuseen käsky vahvasti, saada katse pysymään vakaammin ylhäällä ja käännökset puhtaammiksi, mutta en koe, että näillä on kiire. Jatkan edelleen lenkeillä läheisyydestä palkkailua ja otan silloin tällöin treeneissä tokoseuraamista.

Hyppyyn ja ruutuun saatiin ihan älytön moti. Menee ja tekee niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Niissä en välttämättä osaa viedä liikettä loppuun asti yksin, mutta ne voi ratkoa sitten kurssilla. Ajattelin mahduttaa meidät taas alkuvuodesta Lentsun oppiin.
Kierto hapuilee, mutta jujusta saatiin kiinni. Sitä treenataan tällä hetkellä kotona tuolien yms isojen asioiden kanssa.
Peruutus on myös ihan alussa.
Jäävät aloitettiin muutaman askeleen seuruupätkällä ja ne meni todella hyvin. Järjetön moti ja vauhti pistää maate ja istumaan. Saatoin antaa ihan pienen lisäavun ekoilla kerroilla, jotta saatiin liike varmasti onnistumaan. Seisominen on Álgulla kesken ja sitä en edes yrittänyt jäävissä.
Paikalla olo menee hyvin istuessa ja maatessa. Maatessa paremmin. Olen itse irrottautunut vasta maksimissaan puolitoista metriä hallilla. Sen pidempi matka saa pojan vielä helposti liikahtelemaan.
Liikkuriin se ei enää kiinnitä huomiota.

Eli toko on lähtenyt todella hyvällä mallilla liikkeelle. Mulla on vihdoin mielikuva siitä, että miten rakentaa treenit ja mihin suuntaan niitä pitäisi viedä. Loppuvuodelle riittää hyvin puuhaa näissä, kunhan muistaa käydä myös kotiympyröiden ulkopuolella treenimässä. Mulla on ollut aina todella vakavamielinen kuva tokon treenaamisesta. Että siinä pitää alusta alkaen tehdä just eikä melkein oikein, mutta Lentsun rento ote hävitti kokonaan sen tyyppiset ajatukset, onneksi. Yllättävän helposti noita alkeita voi tehdä!

Tokon lisäksi käytiin tekemässä Nosen hajutesti, jonka tunnelmia voi lukea täältä. Ollaan myös vietetty erityisen paljon aikaa mökillä ja metsässä. Pari kertaa se on myös jäljestänyt vapaamuotoisesti miehen perään, mikä on mennyt sen verran hyvin, että kai tässä voisi jo jälkeäkin alkaa kokeilemaan.

Iän kartuttua Álgun vireystaso on noussut ja elokuussa on nähty paljon tilanteita, joissa kuppi on mennyt innostuksesta yli. Se on näkynyt rauhattomuutena ja piippaamisena. Muutamia kertoja kokeillut haukkumistakin. Välillä se on koittanut vähän vaatia asioita sen marttyyrimaisen piippauksen kautta, mikä on lievästi ärsyttävää. Tämän myötä tehostettiin rauhoittumisharjoituksia ennen kuin ikävästä ääntelystä tulee tapa. Rauhoittumista on tehty alusta asti ja tyyntä mieltä on meillä pidetty suuressa arvossa, mutta nyt on paikallaan erityishuomiointi.
Aloitin niin, että otin Álgun pantaan ja hihnaan, istuin lattialle jalat levälleen ja jalkojen väliin levitin meidän matkapedin. Tämä oli hyvä aloittaa tokokurssin jälkeen pojan ollessa jo valmiiksi ihan naatti. Koska sille ei ole ongelma tulla lähelle nukkumaan niin se kävi ekalla kerralla lähes heti pötkölleen aivan kiinni muhun. Toisella kerralla kesti hieman kauemmin, mutta ei paljoa. Eli aika helppo harjoitus meille kotioloissa.
Ajatuksena oli se, että olen itse väsynyt ja "juuri nukahtamassa". Hihna estää koiraa lähtemästä kokonaan paikalta pois ja sitä kehutaan jo siitä, kun se katsahtaa lattiaan. Kehun pitää olla hyvin väsynyt ja rauhallinen, ettei koira kiihdy siitä. Koiraa kehutaan kaikesta huomiosta lattiaa kohtaan, kunnes se on hakeutunut maahan makaamaan. Jos se lopulta nukahtaa niin pannan tai hihnan voi varovaisesti koiraa herättämättä ottaa siltä pois.

Olen tehnyt harjoitusta vasta kotona ja siten, että vähintäänkin olen itse väsynyt. Näin on paljon helpompi viestittää rauhallisuutta ja väsyneisyyttä myös koiralle. Kuitenkin olen valinnut ajankohdaksi ne hetket, jolloin Álgu normaalistikin lepäisi, vaikkei olisi erityisen väsynyt. Álgu nukahtaa joka kerta. Annan sen nukkua läheisyydessä jonkun aikaa, kunnes otan pannan pois ja myöhemmin alan hiukan itse irrottautumaan ja nousemaan ylös. Annan Álgun nukkua niin kauan kuin sitä nukuttaa.

Tässä kokeilin olla itse sohvalla, hyvin meni!

Tässä seuraavat tavoitteet on yleistää rauhoittuminen myös muihin tiloihin. Apuna käytän petiä ja selkeää rutiinia. Haluan myös totuttaa Álgun siihen, että voin koskea samaan aikaan. Tällä hetkellä en voi koskea ollenkaan, kun Álgu alkaa heti kerjäämään rapsutuksia mikä on lievästi kiihdyttävää tekemistä eikä palvele jutun ideaa.
Koskemisen haluan totuttaa siksi, että meillä on alkamassa hierontakurssi muutaman viikon päästä ja siellä taidosta olisi varmaankin hyötyä.

Neljä päivää erossa

Olin neljä päivää poissa kotoa ilman Álgua ja ikävä oli kova jo ensimmäisenä päivänä. Mun reissuni aikana Álgu oli pitänyt kivaa. Olivat mieheni kanssa olleet maalla hömppäilemässä kahtena päivänä, ostaneet uuden frisbeelelun, leikkineet 8viikkoisen sakemannipennun kanssa ja nukkuneet joka yö kylki kyljessä peiton alla. Ai miten niin käy hieman kateeksi?

Eilen illalla pääsin kotiin ja pojat oli taas metsässä tekemässä parin tunnin lenkkiä. Löysivät sieltä tällaisia aarteita kotiin tuomisiksi:

Olivat myös harrastaneet kivillä hyppelyä:

Harmi, kun miehen käsi tai Álgu on kummassakin kuvassa tärissyt/heilunut. Hauskoja kuvia muuten, vaikkakin tuntuivat hieman kiusaamiselta, kun itse joutui vaan istumaan kotona.
Onneksi lopulta pojatkin päätti tulla kotiin ja päätin ottaa samantien videota siitä miten Álgu reagoi huomatessaan mun tullessa kotiin. Epäilin, että joko se on just niin innoissaan kuin väsymykseltään pystyy tai sitten se vaan käy pikaseen moikkaamassa eikä kiinnitä asiaan sen enempää huomiota. Álgu nimittäin ei kauheasti siihen reagoi lähdetäänkö me pois kotoa ja tullaanko kotiin. Yksinolojenkin jälkeen usein on vastassa koira, joka saattaa juuri ja juuri nostaa päätä unista.

Kyllähän se sieltä innostu! Videolla kuullaan vähän meidän tervehtimisörinöitäkin. Rankahkon reissun päätteeksi teki mieli melkein itkeä onnesta, kun sai vihdoin löhöillä omalla sohvalla, miehen kainalossa ja koira sylissä katsoen jotain aivotonta tv-ohjelmaa hyvän iltapalan kera. Nukkumaan mennessäkin Álgu pyydettiin ahtaudesta huolimatta sänkyyn nukkumaan. 

6kk synttärit!

Álgu täytti keskiviikkona 6kk ja päätettiin juhlia puolivuotissynttäreitä. Otettiin juhlan kunniaksi seisomiskuvatkin, mutta niissä on vielä aika paljon harjoiteltavaa. Álgu seisoo nykyään aika kivasti paikoillaan, mutta vain sisätiloissa malttaa kunnolla ja sisällä tulee ongelmaksi tilan puute. Mikä näkyy sitten heti kuvien laadussa. Tässä on parhaiten onnistunut, mutta siinäkin rinta näyttää täysin suoralta. Kuva on otettu ihan hiukan takaviistosta ja Álgu nojaa hitusen taaksepäin. Jos kuvaaja olisi ollut enemmänkin etuviistossa niin rintakehä ei olisi näyttänyt yhtään noin pahalta. 

Tässä seuraavassa kuvassa etumainen etujalka on paremmin asettunut ja tästä saakin hiukan osviittaa miltä se etupää oikeasti näyttää, vaikkei tässäkään kuvassa asento ole hyvä. 

Kuvien ottamisen lisäksi käytiin eläinkaupassa, josta Álgu sai valita itselleen uuden lelun sekä luun. Mukaan tarttui tietysti paikan isoin luu, mitä onnesta soikeana jaksettiin nyhtää koko ilta. Lelusta ei paljoa kuvia ehditty ottaa, kun se oli joku halppis, vaaleanpunainen pehmosika, jonka sisällä oli jotain rapisevaa paperia sekä vinku. Álgulla meni alle viisi minuuttia koko sian teurastamiseen :D

Maaseudun tunnelmaa

Näitä samanlaisia kuvia on kertynyt varmaan jo lähemmäs tuhat. Luonto, pelto ja koira. Kokeilin kännykän omaa värisuodatinta ja näihin tuli sen myötä aika jännä tunnelma. Vähän vaihtelua samoihin lenkkimaastoihin!

Kuka kurkkii kulmain alta? 

Tää on mun lemppari. Kummallinen värimaailma.

Kaverisunnuntai

Álgu pääsi tänään tyttöjen kerhoon mukaan! Paikalla oli tyttöystävä One sekä vuoden ikäinen Maisa. Myöhemmin, kun pahimmat höyryt oli päästelty mukaan liittyi myös pk. collietyttö Merkki.
Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut ihanan keväinen sää. Aurinko on paistanut heti aamusta alkaen ja lämpötila on pysytellyt plussan puolella. Koirienkin kelpasi rallattaa vähälumisella pellolla.
Toivottavasti nämä kelit pysyvät!

Pääkin ehdittiin kadottamaan 

Siitä onkin taas hieman aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin. Aikaisemmin viikolla iski inspiraatio ja päivitin blogin ulkoasun selkeämmäksi. Kyllä siinäkin meni aikaa useampi tunti, kun tuo koodaus ei ole mun vahvimpia juttuja ja oli pakko muutama väri vaihtaa valmiista teemapohjasta. Se kuitenkin kannatti! Opin paljon lisää blogien koodeista ja uuden ulkoasun myötä kirjoitusmotivaatiokin palasi.

Muutamia kirjoitusideoita jo on. Ainakin toiseen pitäisi ottaa pari kuvaa ja video, mutta saa nähdä miten käy! Olen monesti yrittänyt kuvata meidän touhuista videoita, mutta se on tökkinyt aika pahasti. Tietokoneen mikki on jotenkin rikki ja kaikki äänet kuulostaa pelkältä rahinalta. Naksuttimen naksauskin kuulostaa kolme kertaa pidemmältä rääynnältä..

Kännykkä taas on hankala asetella niin, että se varmasti pysyy paikallaan ja niiden videoiden editoiminen on melkein tylsempi homma kuin koodien setviminen! Mutta haaste on otettu vastaan!

Täältä me tullaan!

Aloitettiin tammikuussa NoseWorkin harjoittelu. Kävin SCYn Turun alaosaston järjestämällä NW -viikonloppukurssilla kuunteluoppilaana ja ostin samantien eukalyptus hydrolaattia sekä yhden purkkimagneetin. Àlgu oppi samantein homman jutun, vaikka minä taas mokailin palkkauksen kanssa. Ollaan tehty harjotteita harvakseltaan, mutta tuossa muutama viikko sitten kokeilin huone-etsintää. Ensimmäinen piilo löyty heti. Ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. Toinen oli vaikeampi ja Álgulla ehti iskeä turhaumat päälle. Pelkäsin jo, että se jättää leikin kesken, mutta ei! Se saikin siitä vielä enemmän draivia ja pitkän huokauksen saattelemana puski eteenpäin löytäen hajun.
Tarkoituksena olisi jatkaa ja mennä ihan kurssille jossain vaiheessa. (Haju) hyötykoiratoiminta kiinnostaa todella paljon, joten todennäköisesti mennään ´vakavammalle´ hajukurssille kuin NoseWorkiin. Olen pohtinut ihan homekoirakoksi ryhtymistä tai johonkin muuhun vastaavaan työhön kouluttautumista hajujen osalta.

Ollaan treenattu hajujen lisäksi jotain pieniä alkuja suuntaan ja toiseen. On alustahommia, nenäkosketuksia, perustaitoja ja ennen kaikkea rauhoittumista erilaisissa tilanteissa. Álgu on innostunut ja treenaa mielellään, mun vaan pitäisi saada joku tolkku omiin möhläilyihini ja keskittymiseeni. Vieläkin tulee tehtyä ihan hölmöjä virheitä, jotka hidastaa oppimista. Olen todella taitava jäätymisessä! Odotan koiralta toivottua käytöstä niin intensiivisesti, etten tajua vaan tuijottavani eteeni koiran tehdessä toivottua juttua jo kolmatta kertaa peräjälkeen.. :D
Onneksi Álgulta löytyy suurimman osan aikaa huumorintajua mun hölmöilyä kohtaan. Ollaan menossa ensi viikolla näyttelykurssille, mikä on meidän ensimmäinen yhteinen kurssi. Toivottavasti siellä sosiaalisen paineen alla saan taas palkkauksen ruotuun!

En ole aiemmin ollut näyttelykurssilla saati näyttelyissä, jollei muutamaa mätsäriä oteta lukuun ja odotan mielenkiinnolla tulevaa. En ole erityisen kiinnostunut näyttelyistä, mutta nyt, kun on koira jonka kanssa voi käydä koittamassa niin miksen menisi? Voihan se olla, että siitäkin puuhasta innostuu enemmän. Tässä harkitsen jo huhtikuulle epävirallista pentunäyttelyä..

Álgu on kasvanut ja kehittynyt tasaiseen ja hyvään tahtiin. Kuten kuvista näkyy on se jo aika iso poika. Niin iso, että sitä välillä ihmettelee, että mihin se mamman ihana pikkupoika on kadonnut! Vielä, kun Álgu on niin hyvätapainen ja rauhallinen. Mitään ongelmia ei oikeastaan ole tullut vieläkään. Kengät on saanut hieman kyytiä ja kengänpohjissa sisälle kulkeutuneita pikkukiviä pitää heitellä laminaattia vasten. Siitä kuuluu varsinkin iltamyöhään kiva kilahtava ääni..

Hampaat on kohta vaihtunut kokonaan, joka päivä tulee verta suusta ja lattialta löytyy pikkuhampaita. Meillä on niitä jo kiva pussillinen säästössä. Yhtenä iltana ihmettelin, että minkä kanssa Álgu oikein leikkii, kun riehu niin hirveesti. Oikein pomppi ilmaan häntä heiluen. Mitään ei näkynyt, kunnes aloin katsomaan tarkemmin ja siellähän se "paini" poskihampaansa kanssa..
Olen tässä miettinyt, että nyt, kun Álgu on noita hampaitaan noin paljon jaellut meillekin niin niistä varmaan pitäisi kehittää jotain. En oo vielä saanut sitä heureka -ideaa, jota lähteä kehittämään, mutta ehkä joku kaulakoru?

Kehityskuvat 16viikkoiseksi

Álgu on kasvanut kivan tasaisesti ja olenkin yrittänyt kuvata kahden viikon välein seisontakuvia. Samalla on mukavasti saatu harjoitusta sekä korkealla paikalla oleiluun (pöytä) sekä paikallaan seisomiseen. Ihan vielä tätä ei pysty tekemään ilman avustajaa.
Tässä katsaus itse kuviin:

6vk

9vk

12vk

14vk

16vk

Kuten sanoin kehitys on ollut tasaista. Kahta viimeistä kuvaa jouduin oikein tarkastamaan, että kummin päin ne oikein kuuluikaan! Ei ihan uskoisi, että kaksi viikkoa on välissä ja silti painoa on tullut kivasti lisää.
Ekoilla rokotuksilla painoa oli n. 9kg ja torstaina 16viikkosrokotuksilla painoa oli 13,6kg. Muihin pentuihin verrattuna painokehitys pysytellyt keskipaikkeilla. Hurjimmat painaa jo yli 15kiloa!

Kahden kuun pentutohinaa

Nyt on kaksi kuukautta mennyt hurahtaen ohi pennelin kanssa. On jäänyt bloginkin päivittäminen puolitiehen.
Olemme varmaan aika tasoissa Álgun kanssa uusien asioiden oppimisessa. Álgu on jälleen niin omanlaisensa persoona, että on saanut itsekin opetella tekemään asioita taas hieman uudella tavalla sekä ottamaan sellaisia juttuja huomioon, joita ei ole aiemmin tarvinnut edes miettiä. Poitsu harjoittelee arkielämää ja me ihmiset koiran ohjaamista.

Álgu ekaa kertaa salilla

Arki on ollut todella helppoa. Vahinkoja on tapahtunut sisälle koko aikana arviolta kaksikymmentä kertaa, joista vain kolme on isoja hätiä. Yöt on nukuttu hyvin. Todella äkkiä Álgu alkoi pidättämään ilman yöllistä pissakäyntiä. Kahden viikon vierinukkumisen jälkeen siirryttiin miehen kanssa takaisin sänkyyn, mikä meni myös kivuttomasti. Yhtenä yönä pidettiin Álgun petiä patjan vieressä ja siirrettiin aina siihen, kun yritti tulla viereen. Seuraavana yönä siirryttiin itse sänkyyn ja pennun peti pysyi vieressä. Álgu ei edes yrittänyt hypätä sänkyyn vaan nukkui nautiskellen omassa pehmoisessa sängyssä. Ehkä sekin oli iloinen saadessaan koko tilan itselleen?

Yksinolotkin etenevät kivasti. Aloitettiin hitaasti ja tähän mennessä pisin aika on ollut noin viisi tuntia. Alusta asti Álgu on pysynyt rennosti, nukkunut ja puuhaillut omiaan. Parin viimeisen viikon aikana musta on alkanut tuntumaan, että jätkä ihan odottaa meidän lähtöä. Lähtörutiineihin kuuluu meidän tilanteeseen liittyvien rutiinien lisäksi se, että Álgu saa luun (iso ja kova, ei saa vielä millään ilveellä mitään irti), pyyhesolmuissa ruokaa, pari spessua vinkulelua (joita me ei kestetä kuunnella..) sekä ruokaa levitettynä matolle, joita voi sitten etsiskellä. Välillä joukossa on myös jotain erikoisempaa herkkua. Meidän valmistautuessa Álgu seuraa tarkkaan tuleeko luu esiin vai ei. Jos luu tulee esiin on reaktio tuntuu olevan "Huh, jess!!" ja, jos sen sijaan esiin tuleekin valjaat olemus vaikutaa olevan enemmänkin "Njaha, okei!"
Asiaan on varmasti auttanut myös se, että on tehty selväksi koska Álgu pääsee mukaan ja koska ei. Valjaat laitetaan aika pian päälle meidän valmistautuessa ja luu otetaan esille, jos ei pääse mukaan jo ennen kuin me ruvetaan pukemaan ulkovaatteita päälle.
Välillä ollaan luistettu rutiineista ja jätetty jätkä heti lenkin jälkeen yksin antaen vaan tavanomaiset herkut ennen sitä, mikä on sujunut hyvin.
Yksinollessa ainut väärä harraste on ollut miehen vanhojen tennareiden retuuttaminen. Olen jo pitkään miettinyt, että kyseiset kengät voisi jo vaihtaa uusiin ja näköjään Álgukin oli samaa mieltä..

Pikkunen herrasmies kumartaa ihanalle tyttöystävälleen <3

Álgu on osoittautunut myös täydelliseksi kyläilyseuraksi. Ollaan kyläilty monessa paikassa ja Álgu on osoittanut olevansa kohtelias sekä huomioonottava koirakansalainen. Jopa isovanhempien mummokoira, joka ei siedä toisia koiria antoi Álgun toisella kyläilykerralla tulla kylkeen nukkumaan. Ilmeisesti mummoroinenkin huomasi, että rääpäleet voivat toimia mukavina lämpöpattereina!

Álgu ja mummeli

Kaiken kaikkiaan parempaa pentua en olisi voinut toivoakaan. Sopii juuri meidän perheeseen rauhallisuudellaan ja huumorintajullaan (sekä huumorintajuttomuudellaan). Vaikka osaamattomuutensa huomaaminen on joissain tilanteissa turhauttavaa, mutta olen suunnattoman onnellinen siitä, että Álgu myös opettaa meitä eikä vain toisinpäin.

Ensimmäinen viikko

Nyt on taputeltu ensimmäiset seitsemän päivää pennun kanssa ja tässä on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä! 

Matkasta

Perjantaina Kouvolassa yöpyessä ei tullut uni kuten epäilinkin jo ennen lähtöä. Lauantaina noin kuuden (vai oliko se sittenkin seitsemän?) aikaa startattiin kohti kasvattajaa noin kolmen tai neljän tunnin yöunilla. Onneksi mies sai nukuttua paremmin ja parin tunnin ajomatkalla yritin pelkääjän paikalla torkkua, kylläkin huonoin tuloksin.
Perillä meitä odotti 'vain' kuuden pennun lauma emänsä kanssa. Kaksi pennuista oli lähtenyt jo edellisenä päivänä.

Mun tyylikkään juurikasvun sijaan keskittykää tuohon termiittilaumaan ;)

Mun villasukka vietiin jalasta heti

Oli todella suloista miten meidän penneli kävi heti meidät nähdessään kummankin sylissä pyörähtämässä. Siitä ei valitettavasti ehtinyt kukaan ottaa kuvia, mutta muuten tuli räpsittyä kymmeniä kuvia kasvattajan luona ennen lähtöä.
Kahvittelun ja papereiden tekemisen jälkeen oli aika aloittaa kuuden tunnin kotimatka. GPS näytti matkan pituudeksi n. viisi tuntia, mutta juuri sille päivälle osui pakkanen ja lumikuuroja, jotka hidastivat matkan tekoa.
Olin varautunut, että lähtiessä pentu alkaisi pyöriä ja itkeskellä, mutta matka alkoi ja loppuikin kivuttomasti. Pentu ihmetteli hetken aikaa pää pyörien, mutta sitten pisti nukkuen ja nukkuikin lähes koko matkan. Välillä pää nousi ihmettelemään lähinnä miehen meininkejä kuskin paikalla ja neljä kertaa tuli myös oksennus.
Autossa tuli myös päätettyä pennun nimi - Álgu. 

Kotona Álgu oli selkeästi ihmeissään, mutta tajusi jutun jujun meidän heittäytyessä heti sänkyyn pötkölle. Vuorokauden sisään yli kymmenen tuntia autossa istumista oli kummankin kropalle ja päälle tällä kertaa liikaa ja oma rakas sänky oli jälleen kerran taivaallisen kutsuva. Álgu ihmetteli hetken, mutta kömpi sitten tiukasti miehen kainaloon kerälle jatkamaan uniaan.



Ensimmäiset päivät

Olimme pentuun valmistautuessa päättäneet siirtää sängyn päälimmäisen patjan lattialle, jotta voisimme nukkua pennun kanssa ensimmäiset viikot. Tämän ansiosta ensimmäinen yö oli heti rauhallinen. Álgu nukkui meidän välissä pyrkien aina jomman kumman kaulan päälle tai muuten pään lähelle nukkumaan. Se pysyi rauhallisena ja pissahädänkin iskiessä heräsin sen liikkeisiin heti ja ehdittiin hyvin ulos talon nurkalle.

Havainnoillistava kuva 1.

Havainnoillistava kuva 2.

Kuten kuvista näkyy ensimmäiset kolme päivää menivät lähinnä lekotellessa vieretysten. Álgu käynnistyi hyvin hitaasti ja leikkiminenkin aloitettiin hissuksiin pienillä pätkillä. Ulkona käytiin ahkerasti ja tyyppi tajusi parin ekan päivän aikana, että talon nurkalla on vessa ja sinne kulkee ihmisen mallinen taksikyyti. Toinen korvakin yritti pikkuhiljaa pystyyn.

Sohva osoittautui Álgun lempipaikaksi

Álgun ensimmäisen viikon talvilook. Alla fleeceä ja päällä Weatherbeeta.

Ruosteisen koneiston käynnistyttyä Álgusta paljastui herra the Termiitti. Vauhtia, taistelutahtoa ja painimisintoa oli yhden yön aikana ilmestynyt kymmenkertaisesti. Kaikkea pitää repiä, raastaa ja yrittää sata kertaa jätä -käskyistä huolimatta (kumma juttu, että tää oli eka mikä käsky mikä opeteltiin..). Lelut saa kyytiä kunnon ärinän siivittämänä ja draivia löytyy töiden tekemiseenkin, vaikka opiskelu onkin vielä uutta ja hämmentävää.

Olen myös huomannut olevani itse aivan tajuttomassa ruosteessa. Tekniikoita ei meinaa muistaa millään. Ne taas mitä muistaa ja alkaa harjoittelemaan saa kummatkin hieman hämilleen ja jumiin, kun palkkaus on vähän väliä myöhässä. Saa nähdä kuinka nopeasti saa itsensä koulutettua taas järkeväksi kouluttajaksi!

Keskiviikkona käytiin läheisen eläinkaupan pentutreffeillä. Siellä oli ainakin kymmenen pentua vapaana suuressa kaupassa ja Álgu oli aivan riemuissaan. Oltiin aikaisemmin päivällä käyty tutustumassa kauppaan ja tekemässä ostoksia, joten paikka oli jo tuttu, mutta voi sitä ilahtumisen määrää, kun toisella kerralla vastassa olikin saman ikäisiä leikkikavereita!
Álgu alkoi jo puolen tunnin päästä olla ihan väsyksissä ja tuli jalkoihin sen oloisena, että voitais lähteä. Kotona ruoka ja uni sitten maistuikin. Pentutreffeillä oli ilahduttava huomata miten reipas ja tasapainoisesti Álgu leikki. Ei mennyt överiksi ja otti kaiken kokoiset ja luontoiset leikkijät hyvin huomioon. Reippaus erityisesti sai hymyilemään sillä olin jo hieman ehtinyt miettiä miten moinen tapahtuma sujuu Álgun ujouden takia. Kodin ulkopuolinen maailma on jännittänyt aika tavalla, mutta sitä ei onneksi ollut nähtävissä muiden pentujen keskellä.

Niin ja ehdittiin me viikon aikana käydä myös maalla mun äidillä, jonne tuli kahville myös isovanhemmat. Siellä Álgu oli ulkona selkeästi rennompi, kun ympärillä ei häärinyt valoja ja ääniä niin paljon. Myös talo tutkittiin erittäin reippaasti ja vieraisiin ihmisiin ei joko kiinnitetty mitään huomiota tai heitä käytiin jossain vaiheessa moikkaamassa iloisesti.

Perjantaina päästiin lopuistakin suurimmista ulkoiluun liittyvistä jännityksistä, kun käytiin leikkimässä aikuisen Hupi -collietytön kanssa. Hupia Álgu ei jännittänyt yhtään, mutta alkuun kävely autolta kauemmas oli hieman jännittävää. Onneksi Hupi oli kuitenkin mitä loistavin tsemppari ja rohkaisi Álgua seuraamaan muuta porukkaa. Läheisellä niityllä Álgu sai liinassa painella menemään kaverin ollessa vapaana.
Aikuisen koiran kanssa ulkoilusta oli niin suuri hyöty, että samana iltana käytiin ulkona jo paljon reippaammin ja seuraavana aamuna kierrettiin jo koko talon ympäri vilkkaasta liikenteestä huolimatta.

Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Tämän viikon aikana on tullut n. viidet pissat sisälle mun mokan takia ja yhdet kakat. Nekin kyllä Álgu kävi tekemässä kohteliaasti vessanpytyn eteen. Joka yö ollaan saatu nukkua puoli tuntia - tunti kauemmin kuin edeltävänä. Nyt mennään jo seitsemässä tunnissa.

Tähän mennessä opeteltua:
- oma nimi
- jätä
- istu
- tule

Työn alla:
- yksinoloharjoitukset (sujuu niin maan mahtavasti!!)
- irti

- tänne

- kontakti

- etsimisleikit

Kohta!

Parin tunnin päästä on lähtö Kouvolaan. Mies vielä nukkuu yövuoron jäljiltä ja odotan, että hän heräisi. Tällä viikolla jokainen päivä on ollut erilainen jännityksen osalta. Keskiviikkona jännitys muodostui toiminnallisuudesta ja selkeistä ajatuksista, eilen taas.. No eilen oli suursiivouspäivä ja ilmassa saattoi olla 'hieman' sähläämistä.. Onnistuin mm. ostamaan tavallista jogurttia laktoosittoman sijaan, söin sitä eilen iltapalaksi ja vielä tänään aamulla. Vasta huonon olon tultua tajusin, että hetkineen. Saattaa tulla odotettua mielenkiintoisempi ajomatka :D

Nämä viimeiset hetket kotona pitäisi käyttää pakkaamiseen, mutta ajatus pyörii lähinnä koirakirjojen ympärillä. Lainasin kirjastosta n. kuukausi sitten läjän erilaisia koirakirjoja, joita oon nyt kahlannut läpi. Dobo -kirjaan sekä Pärssisen teokseen en ole vielä päässyt käsiksi, joten niistä en osaa sanoa mitään, mutta Kaimion Pennun kasvatus sekä Naksutinkoulutusta koirallesi ovat osoittautuneet jälleen suosittelemisen arvoisiksi teoksiksi.

Kävin tiistaina äidin kanssa Ikeashoppailulla ja ostin sieltä pennulle ensimmäisen pehmolelun. Meille on miehen kanssa huomaamatta muodostunut perinteeksi käydä ostamassa uudelle pennulle nimenomaan Ikeasta pieni pehmolelu. Aikaisemmin ollaan tehty valinta yhdessä, mutta miehen työkiireiden vuoksi valinta jäi tällä kertaa mulle ja mielestäni onnistuin valitsemaan hyvin kaikista niistä vaihtoehdoista:

Isonenäinen possu on yllättävän hankala kuvattava! Saa itsensä näyttämään monessa kulmassa hyvin hassulta. Mutta toivon, että tämä Nasu kelpaa pennulle :)