Elokuun kuulumiset

Elokuu oli meillä tokokuu. Aloitettiin alkeet Lentsun kurssilla, missä käytiin läpi sivu, seuruu, peruutus, ruutu, kierto, jäävät, hyppy ja paikkamakuu. Noutoa ja kaukoja käsitellyltä tunnilta oltiin pois mun sairastelun vuoksi, mutta se oli onneksi meille tällä hetkellä se vähäpätöisin aihepiiri. Álgu tykkää kantaa ja tuoda roskista juomapulloihin ja laukkuihin, se nostaa lattialta jopa pudonneet haarukat ja lusikat, joten tokonoudon ehtii aloittaa myöhemminkin. Kaukokäskyt taas oletan osaavani itsekin opettaa, kun sen aika tulee.

Kurssi meni tosi kivasti. Álgu sai lisää kokemusta hallista ja treenaamisesta muiden koirien läsnäollessa. Ensimmäiset tunnit sillä oli hankalaa rauhoittua odottamaan, mutta viimeisellä kerralla se ei kiinnittänyt muihin enää huomiota vaan makoili rauhassa. Töitä tehdessä sen ajatus ei yleensä harhautunut, vaikka muita olikin lähellä.
Perusasennossa sillä on hyvä motivaatio, mutta paikkaa ja asentoa vielä hakee. Yleensä se tulee seisomaan oikein, mutta siihen istumisen kanssa on hakemista. Àlgu ei lähtökohtaisesti pitänyt liikkeestä, koska se treenatessa kaipaa pienen hajuraon ja haluaa nähdä mut kunnolla ja saada katsekontaktin. Ennen kurssia tein niin, että menin itse seisomaan Álgun viereen oikeaan asentoon ja palkkasin siitä. Lentsu taas kehoitti hakemaan koiran oma-aloitteisuutta, mutta nyt kurssin jälkeen ajattelin jatkaa kumpaakin tekniikkaa. Lentsun oppeja, jotta saadaan liike oikeanlaiseksi ja itse vierelle menemistä, jotta Álgun viimeisetkin rippeet hankalasta olosta häviää.
Normaalisti Álgu ottaa todella paljon ihokontaktia. Lähes aina kuin vaan on mahdollista tulee makaamaan päälle, kainaloon tai vähintäänkin jalkoihin. Leikkiessäkin pysyy lähellä, mutta treenatessa se varmaan yrittää lukea mun eleitä niin paljon, että kokee helpoimmaksi nähdä mut kokonaan eikä vaan sivusta, mistä tämä epävarmuus perusasennossa muodostuu.

Seuruu meillä on niin hyvä, että Lentsu meinasi jo toisen tunnin jälkeen, ettei siihen tarvi sen kummempaa keskittymistä pistää. Tästä on kiittäminen lenkkejä, joissa olen jo pitkän aikaa palkannnut mahdollisimman vieressä kulkemisesta. Hallilla joutui hieman antamaan lisäapuja eikä katse pysy mussa koko aikaa, mutta asento ja paikka on kuulemma tosi hyvät. Voidaan tehdä enemmän muita juttuja.
Tavoitteena onkin enää saada yhdistettyä seuruuseen käsky vahvasti, saada katse pysymään vakaammin ylhäällä ja käännökset puhtaammiksi, mutta en koe, että näillä on kiire. Jatkan edelleen lenkeillä läheisyydestä palkkailua ja otan silloin tällöin treeneissä tokoseuraamista.

Hyppyyn ja ruutuun saatiin ihan älytön moti. Menee ja tekee niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Niissä en välttämättä osaa viedä liikettä loppuun asti yksin, mutta ne voi ratkoa sitten kurssilla. Ajattelin mahduttaa meidät taas alkuvuodesta Lentsun oppiin.
Kierto hapuilee, mutta jujusta saatiin kiinni. Sitä treenataan tällä hetkellä kotona tuolien yms isojen asioiden kanssa.
Peruutus on myös ihan alussa.
Jäävät aloitettiin muutaman askeleen seuruupätkällä ja ne meni todella hyvin. Järjetön moti ja vauhti pistää maate ja istumaan. Saatoin antaa ihan pienen lisäavun ekoilla kerroilla, jotta saatiin liike varmasti onnistumaan. Seisominen on Álgulla kesken ja sitä en edes yrittänyt jäävissä.
Paikalla olo menee hyvin istuessa ja maatessa. Maatessa paremmin. Olen itse irrottautunut vasta maksimissaan puolitoista metriä hallilla. Sen pidempi matka saa pojan vielä helposti liikahtelemaan.
Liikkuriin se ei enää kiinnitä huomiota.

Eli toko on lähtenyt todella hyvällä mallilla liikkeelle. Mulla on vihdoin mielikuva siitä, että miten rakentaa treenit ja mihin suuntaan niitä pitäisi viedä. Loppuvuodelle riittää hyvin puuhaa näissä, kunhan muistaa käydä myös kotiympyröiden ulkopuolella treenimässä. Mulla on ollut aina todella vakavamielinen kuva tokon treenaamisesta. Että siinä pitää alusta alkaen tehdä just eikä melkein oikein, mutta Lentsun rento ote hävitti kokonaan sen tyyppiset ajatukset, onneksi. Yllättävän helposti noita alkeita voi tehdä!

Tokon lisäksi käytiin tekemässä Nosen hajutesti, jonka tunnelmia voi lukea täältä. Ollaan myös vietetty erityisen paljon aikaa mökillä ja metsässä. Pari kertaa se on myös jäljestänyt vapaamuotoisesti miehen perään, mikä on mennyt sen verran hyvin, että kai tässä voisi jo jälkeäkin alkaa kokeilemaan.

Iän kartuttua Álgun vireystaso on noussut ja elokuussa on nähty paljon tilanteita, joissa kuppi on mennyt innostuksesta yli. Se on näkynyt rauhattomuutena ja piippaamisena. Muutamia kertoja kokeillut haukkumistakin. Välillä se on koittanut vähän vaatia asioita sen marttyyrimaisen piippauksen kautta, mikä on lievästi ärsyttävää. Tämän myötä tehostettiin rauhoittumisharjoituksia ennen kuin ikävästä ääntelystä tulee tapa. Rauhoittumista on tehty alusta asti ja tyyntä mieltä on meillä pidetty suuressa arvossa, mutta nyt on paikallaan erityishuomiointi.
Aloitin niin, että otin Álgun pantaan ja hihnaan, istuin lattialle jalat levälleen ja jalkojen väliin levitin meidän matkapedin. Tämä oli hyvä aloittaa tokokurssin jälkeen pojan ollessa jo valmiiksi ihan naatti. Koska sille ei ole ongelma tulla lähelle nukkumaan niin se kävi ekalla kerralla lähes heti pötkölleen aivan kiinni muhun. Toisella kerralla kesti hieman kauemmin, mutta ei paljoa. Eli aika helppo harjoitus meille kotioloissa.
Ajatuksena oli se, että olen itse väsynyt ja "juuri nukahtamassa". Hihna estää koiraa lähtemästä kokonaan paikalta pois ja sitä kehutaan jo siitä, kun se katsahtaa lattiaan. Kehun pitää olla hyvin väsynyt ja rauhallinen, ettei koira kiihdy siitä. Koiraa kehutaan kaikesta huomiosta lattiaa kohtaan, kunnes se on hakeutunut maahan makaamaan. Jos se lopulta nukahtaa niin pannan tai hihnan voi varovaisesti koiraa herättämättä ottaa siltä pois.

Olen tehnyt harjoitusta vasta kotona ja siten, että vähintäänkin olen itse väsynyt. Näin on paljon helpompi viestittää rauhallisuutta ja väsyneisyyttä myös koiralle. Kuitenkin olen valinnut ajankohdaksi ne hetket, jolloin Álgu normaalistikin lepäisi, vaikkei olisi erityisen väsynyt. Álgu nukahtaa joka kerta. Annan sen nukkua läheisyydessä jonkun aikaa, kunnes otan pannan pois ja myöhemmin alan hiukan itse irrottautumaan ja nousemaan ylös. Annan Álgun nukkua niin kauan kuin sitä nukuttaa.

Tässä kokeilin olla itse sohvalla, hyvin meni!

Tässä seuraavat tavoitteet on yleistää rauhoittuminen myös muihin tiloihin. Apuna käytän petiä ja selkeää rutiinia. Haluan myös totuttaa Álgun siihen, että voin koskea samaan aikaan. Tällä hetkellä en voi koskea ollenkaan, kun Álgu alkaa heti kerjäämään rapsutuksia mikä on lievästi kiihdyttävää tekemistä eikä palvele jutun ideaa.
Koskemisen haluan totuttaa siksi, että meillä on alkamassa hierontakurssi muutaman viikon päästä ja siellä taidosta olisi varmaankin hyötyä.