tiistai 11. huhtikuuta 2017

Neljä päivää erossa

Olin neljä päivää poissa kotoa ilman Álgua ja ikävä oli kova jo ensimmäisenä päivänä. Mun reissuni aikana Álgu oli pitänyt kivaa. Olivat mieheni kanssa olleet maalla hömppäilemässä kahtena päivänä, ostaneet uuden frisbeelelun, leikkineet 8viikkoisen sakemannipennun kanssa ja nukkuneet joka yö kylki kyljessä peiton alla. Ai miten niin käy hieman kateeksi?

Eilen illalla pääsin kotiin ja pojat oli taas metsässä tekemässä parin tunnin lenkkiä. Löysivät sieltä tällaisia aarteita kotiin tuomisiksi:


Olivat myös harrastaneet kivillä hyppelyä:


Harmi, kun miehen käsi tai Álgu on kummassakin kuvassa tärissyt/heilunut. Hauskoja kuvia muuten, vaikkakin tuntuivat hieman kiusaamiselta, kun itse joutui vaan istumaan kotona.
Onneksi lopulta pojatkin päätti tulla kotiin ja päätin ottaa samantien videota siitä miten Álgu reagoi huomatessaan mun tullessa kotiin. Epäilin, että joko se on just niin innoissaan kuin väsymykseltään pystyy tai sitten se vaan käy pikaseen moikkaamassa eikä kiinnitä asiaan sen enempää huomiota. Álgu nimittäin ei kauheasti siihen reagoi lähdetäänkö me pois kotoa ja tullaanko kotiin. Yksinolojenkin jälkeen usein on vastassa koira, joka saattaa juuri ja juuri nostaa päätä unista.




Kyllähän se sieltä innostu! Videolla kuullaan vähän meidän tervehtimisörinöitäkin. Rankahkon reissun päätteeksi teki mieli melkein itkeä onnesta, kun sai vihdoin löhöillä omalla sohvalla, miehen kainalossa ja koira sylissä katsoen jotain aivotonta tv-ohjelmaa hyvän iltapalan kera. Nukkumaan mennessäkin Álgu pyydettiin ahtaudesta huolimatta sänkyyn nukkumaan. 

Näyttelykurssista

Ystävän yllytyksestä ilmoitin meidät 23. huhtikuuta järjestettävään Ladies Kennel Clubin pentunäyttelyyn Helsinkiin. Tai mun tapauksessa yllytykseksi riitti kysymys, että kiinnostaisiko meitä lähteä mukaan. Ei se ihan hirveesti vaadi, että mut saa mukaan koirajuttuihin.
Olen joskus varhaisteini-iässä ollut kerran näyttelykehässä pyörähtämässä ja siitä kokemuksesta en muista mitään. En ole pitänyt itseäni näyttelyihmisenä, mutta nyt Álgun myötä on sekin homma alkanut enemmän kiinnostamaan.

Ensimmäisen näyttelyilmoittautumisen myötä päätin mennä helpottamaan omia ja koiran jännityksiä näyttelykurssille. Meillä kävi tuuri, kun juuri sopivasti maaliskuun puolessa välissä alkoi Turun Murressa neljän kerran kurssi Anna Sydänheimon vetämänä.
Olin ensimmäiseksi kurssiksi suunnitellut perustaitoihin keskittyvää ja ajatellut näyttelykurssista, että "no ehkä sitten joskus". Huvittavasti tämäkin ajatus kääntyi päälaelleen, mutta ei harmita yhtään!
Meillä oli todella kivaa näyttelypuuhissa. Álgu pääsi harjoittelemaan alustalle rauhoittumista, hallissa oloa, muiden koirien ignooraamista harjoitustilanteessa sekä tietysti seisomista ja kehässä liikkumista. Opittiin myös aika kivasti vahingossa maahan menon alkeita. Kurssilla nimittäin tajusin, että eipä oo tullut sitäkään treenattua sitten yhtään. Álgu toimii niin mukavasti arjessa muutenkin ja varsinaisten tokoliikkeiden harjoittelun olen jättänyt suosiolla tuleville kursseille.Mun taidot on ihan ruosteessa ja toivon tekeväni Álgun kanssa kaiken heti alussa mahdollisimman puhtaasti tokon suhteen. Ettei tarttisi sitten niitä omia virheitä korjailla myöhemmin.

Álgun keskittymiskyky ja työskentelydraivi on uskomaton! Jännitin miten ensimmäinen kerta menee, mikä oli ihan turhaa. Álgu otti kontaktia, söi, leikki ja opiskeli ahkerasti. Jos tuli liian pitkä tauko tekemisestä niin pää alkoi kääntyä muiden koirien suuntaan. Puoli tuntia jaksoi tosi hyvin, mutta viimeinen vartti teki hieman tiukkaa. Ekalla kerralla harjoiteltiin lähinnä seisomista.
Toinen kerta meni samanlaisissa tunnelmissa, mutta Álgu jaksoi keskittyä hieman pidempään. Kokeiltiin myös liikkumista, mutta maakari pisti heti hepuliksi, kun otin pari askelta eikä tahtonut ollenkaan lopettaa leikkimistä.
Kolmas kerta jäi meiltä välistä mun sairastumisen takia.

Neljännellä eli viimeisellä kerralla oltiin taas tositoimissa ja aloiteltiin hieman etuajassa, joten pidettiin kivaa lähes tunnin ajan eikä keskittymiskyvyn puutteesta ollut tietoakaan! Seisominen sujui jo tosi hyvin, saatiin kivasti kestoa ja häiriönsietoa lisää. Lisäksi Álgu oppi seisomaan tunnustelujen aikana kuin noiduttu. Ekalla "tuomarivisiitillä" meinasi pää kääntyillä ja häntä lähteä vipattamaan tuomaria kohden, mutta muutaman toiston jälkeen poika muistutti enemmän iloista puuta kuin hömppää.
Tällä kerralla keskityttiin erityisesti liikkumiseen. Hepulit iski heti, kun otin pari nopeampaa askelta Álgun vierellä, joten lähdettiin rakentamaan hommaa kävelemällä ympyröitä ja palkkaamalla rauhallisuudesta ja lähellä olosta. Suoria pätkiä tein kävelemällä/hölkkäämällä takaperin Álgun edessä. Muutaman hyvän raviaskeleen jälkeen käännähdin nopeasti pojan viereen ja heti nanna. Tässä sitten pidennettiin sekä mamma takaperin -ravaamista että askel kerrallaan mamman vieressä ravaamista.
Lopputunnista ravattiin nätisti vierekkäin useamman metrin pätkiä ja kestettiin jopa ryhmäliikkumisissa hyvin. Aina juuri ennen kierroksen loppua Álgu yritti pistää ranttaliksi eli eiköhän me näyttelykehässäkin selvitä erittäin hyvin, jollei tuomari pistä useampaa kierrosta ravaamaan porukalla.

Tämän kurssin perusteella voin kyllä suositella Turun Murren tiloja sekä Anna Sydänheimon näyttelykursseja. Meillä ainakin oli kivaa, paikka oli mukava ja saatiin Annalta hyviä vinkkejä niin koulutukseen kuin näyttelyhihnankin valintaan!



lauantai 8. huhtikuuta 2017

6kk synttärit!

Álgu täytti keskiviikkona 6kk ja päätettiin juhlia puolivuotissynttäreitä. Otettiin juhlan kunniaksi seisomiskuvatkin, mutta niissä on vielä aika paljon harjoiteltavaa. Álgu seisoo nykyään aika kivasti paikoillaan, mutta vain sisätiloissa malttaa kunnolla ja sisällä tulee ongelmaksi tilan puute. Mikä näkyy sitten heti kuvien laadussa. Tässä on parhaiten onnistunut, mutta siinäkin rinta näyttää täysin suoralta. Kuva on otettu ihan hiukan takaviistosta ja Álgu nojaa hitusen taaksepäin. Jos kuvaaja olisi ollut enemmänkin etuviistossa niin rintakehä ei olisi näyttänyt yhtään noin pahalta. 


Tässä seuraavassa kuvassa etumainen etujalka on paremmin asettunut ja tästä saakin hiukan osviittaa miltä se etupää oikeasti näyttää, vaikkei tässäkään kuvassa asento ole hyvä. 


Kuvien ottamisen lisäksi käytiin eläinkaupassa, josta Álgu sai valita itselleen uuden lelun sekä luun. Mukaan tarttui tietysti paikan isoin luu, mitä onnesta soikeana jaksettiin nyhtää koko ilta. Lelusta ei paljoa kuvia ehditty ottaa, kun se oli joku halppis, vaaleanpunainen pehmosika, jonka sisällä oli jotain rapisevaa paperia sekä vinku. Álgulla meni alle viisi minuuttia koko sian teurastamiseen :D



keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Aamulenkillä Ruissalossa

Käytiin tuossa yhtenä aamuna Ruissalossa aamulenkillä. Aurinko lämmitti ja Álgu löysi sieltä lempparijuttunsa eli jäätä! Álgu rakastaa jäätä. Mitä paremmin pystyy liukumaan, tai mitä enemmän se pettää alta ja pitää ääntä - sen parempi! Otettiin pari videotakin meiningeistä, mutta valitettavasti en saanut ikuistettua sitä, kun Álgu surffasi jäälautan päällä yli metrin matkan!





Álgulla oli ihan järjettömän kivaa! Valitettavasti muiden ulkoilijoiden takia piti pitää poika kiinni eikä me oikein aina meinattu pysyä perässä. Álgu meinasi myös lähteä itekseen uimaan, mutta matka tyssäsi remmin loppumiseen. Ilmeisesti kesällä ei tarvitse miettiä, että uiko se vai ei :D 





maanantai 3. huhtikuuta 2017

Maaseudun tunnelmaa


Näitä samanlaisia kuvia on kertynyt varmaan jo lähemmäs tuhat. Luonto, pelto ja koira. Kokeilin kännykän omaa värisuodatinta ja näihin tuli sen myötä aika jännä tunnelma. Vähän vaihtelua samoihin lenkkimaastoihin!

Kuka kurkkii kulmain alta? 

Tää on mun lemppari. Kummallinen värimaailma.