tiistai 26. syyskuuta 2017

Kauniisti hihnassa

Meillä on viime viikkojen aikana otettu suuria harppauksia remmilenkkeilyn saralla ja niistä intoutuneena haluankin kirjoittaa aiheesta joitain huomionarvioisia asioita ylös.


Lähtökohdat 


Álgu on kulkenut teini-ikään asti todella nätisti hihnassa. Se ei oikeastaan ole pitänyt vetämisestä, joten olen jättänyt remmiharjoitukset vähiin. Keskityin lenkeillä enemmän ohitusten opettamiseen. Koirat ja muut todella kivat asiat ohitetaan hakeutumalla ihmisen lähelle ja ottamalla kontaktia. Mahdolliset hieman jännittävät kohteet ohitetaan siten, että nannaa tulee kohdetta katsoessa (sekä mahdollisesti kohti kulkemisesta). Esimerkiksi yllättäen kotilenkille ilmestyneet kovaääniset ja rajusti heiluvat työkoneet olivat vähän jänniä tuossa muutama kuukausi sitten ja niiden lähelle jäätiinkin hetkeksi aikaa istuskelemaan, katsomaan niiden touhuja ja syömään herkkuja.
Enää ne ei hätkäytä muuta kuin namipussin suuntaan.

Teini-iän portilla alkoi tilanne kuitenkin muuttua ja havahduin siihen, että harjoittelu pitää aloittaa. Toiset koirat ja hajut alkoivat kiinnostivat niin, että niiden luokse pyrittiin kovasti (ohitustreenistä huolimatta) ja Álgu alkoi unohtamaan vetämisen inhottavuuden. Ei se missään vaiheessa ole mielettömästi vetänyt, mutta silloin tällöin vauhti kiihtyy liikaa tai tulee teinipojan aivojumi, mikä näkyy hihnan yllättävässä nykäisyssä.

Àlgu on kulkenut alusta asti valjaissa, koska koen ne turvallisemmaksi pennulle. Hihna on pitkä, joka on yleensä vedetty mun lantion ympärille. Näin kädet pysyy vapaampana ja koiran hihnanmitta pysyy vakiona. Siitä saa myös näppärästi kiinni, jos tulee tilanne, jossa tarvitsee saada koira lyhyelle hihnalle. Ilman, että kädet on täynnä kilometrimitalla remmiä ja pystyy edelleen palkkaamaan tehokkaasti.
Pantaharjoitukset aloitettiin vasta heinäkuussa.


Rakastann tällaisia muokattavia remmejä! 

Harjoittelun idea 


Mietittiin miehen kanssa, että miten hihnakäytöksen treenaamisesta saisi ihan sairaan hauskaa kummallekin osapuolelle ja vielä siten, että siitä harjoittelusta voisi pitää tarvittaessa taukoja myös kaupungissa. Aina ei vaan kiinnosta, ei koiraa eikä ihmistä. Usein näkee paljon ns. nipotustreenaajia, joilla koira kiskoi hulluna, jota omistaja yritti hillitä pysähtelemällä tai vaihtamalla joka kerta hihnan kiristyessä suuntaa. Jokaisella lenkillä. Aina. Ja kuten varmasti moni koiraharrastaja tietää, niin siitä harjoitustavasta ei tule lopulta kuin suunnaton ketutus ja paha mieli, kun edistyminen on monesti niin hidasta. Mekin oltiin koettu se sama suo aikanaan toisten koirien kanssa.
Joillekin se toimii, mutta me tiedettiin jo alussa, ettei jakseta sen tyyppistä lenkkeilyä enää.

Sitten syntyi idea välineurheilusta. Keksittiin, että valjaissa koira saa ottaa rennosti, leikkiä ja riehua. Olla tavallaan "vapaana".  Pennulla ei riitä keskittymiskyky kulkemaan koko lenkkiä nätisti saati treenaamaan koko sitä aikaa eikä meillä ole mahdollisuutta päästää koiraa joka päivä vapaaksi lenkeillä.
Panta taas opetetaan seesteiseen mielentilaan ja lyhyemmälle hihnalle. Panta merkitsee sitä, että kuljetaan vieretysten eteenpäin.

Tämän tekniikan ehdoton hyöty on siinä, että koiran kanssa voi kulkea treenaamatta vaikka koko lenkin (kuten me tehtiin ensimmäiset kuukaudet) ainoastaan tarvitsee keskittyä mahdollisiin ohituksiin tai muihin yksityiskohtiin, joita haluaa pitää ehdottomina. Meille nättien ohitusten lisäksi toinen aina treenattava asia oli se, ettei ihmisen selän takaa saa kiertää toiselle puolelle, mutta tämän harjoittelemiseen ei montaa toistoa tarvittukaan.


Tässä meidän yleistä lenkkifiilistelyä. Hyvä aiheen ulkopuolinen huomio on tuo mun pieni käden liike, joka siirtää hihnaa hieman ja koira reagoi siihen automaattisesti siirtymällä voimakkaasti kohti autotietä. Ainakin Álgu on herkkä ohjasavulle :D Aiheeseen liittyvä huomio on tuo, että Álgun vilkaistessa muhun kehun vain sanallisesti. Harjoituksen alussa kehuin ja palkkasin namilla. 


Harjoittelu 


Koira saa kulkea vapaamuotoisesti valjaissa ja päästää pahimmat huurut ulos ennen harjoittelua. Harjoittelu aloitetaan vasta, kun kummallakin on rauhallinen ja ennen kaikkea hyvä fiilis.
Àlgulla on tapana alkulenkistä saada pieniä hepuleita, jolloin se pomppii ja yrittää leikittää kepeillä joita tulee vastaan. Tällainen hepuli tulee yleensä heti ovella ennen ensimmäiselle pissapaikalle pääsyä ja sitten hetken haistelujen ja merkkailujen jälkeen uudelleen. Näitä se saa toteuttaa valjaissa mielin määrin.
Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun koira on nälkäinen (suurempi motivaatio).

1. Alussa koiraa palkitaan aina, kun se ottaa kontaktia tai edes vahingossa tulee lähelle. Herkkujen pitää olla koiran mielestä superhyviä ja tätä tehdään mielellään jokaisella lenkillä, jotta käytös vahvistuu nopeammin. Jos koira ei itse ota koskaan lenkillä kontaktia tai tule lähelle sitä voidaan kutsua silloin tällöin, jotta koiraa päästään palkitsemaan.
Palkka annetaan aina viereltä. Mieluiten juuri siitä kohtaa mihin käsi laskeutuu luonnostaan reiden viereen. Alussa, jos koiran on hankala tulla aivan lähelle voidaan palkka antaa hieman kauempaa kehosta.

Àlgu otti kontaktia jo valmiiksi tasaisin väliajoin tai käväisi vierellä (mm. ohitustreenin takia), joten palkkasin sitä sille luonnollisesta asiasta: mun tarkkailusta.
Muutaman toiston jälkeen Álgu alkoi tarjoamaan itse enenevissä määrin kontaktia ja lähelle tuloa. Se saattoi pysähtyä ja odottaa, että pääsen vierelle mistä palkitsin. Se alkoi myös tarjoamaan tätä käytöstä erityisesti tietyissä kohdin lenkkiä, jotka olivat miljööltään sen mielestä tylsiä (ei tapahdu mitään eikä ole erityisesti hajujakaan). Pistin nämä paikat tarkasti mieleeni.
Pikkuhiljaa Álgu alkoi liioittelemaan käytöstä eli alkoi joko sahaamaan remmin päähän ja takaisin vierelle hakemaan namin. Toisina kertoina se tarjosi hiukan pidempää lähellä kulkemista kerjätäkseen enemmän nameja kerralla, minkä se tottakai sai tiheällä palkkausvälillä.

2. Panta mukaan harjoitteluun. Määritä itsellesi kriteerit, joiden mukaan haluat koiran kulkevan pannassa. Meidän kriteereinä oli rauhallisuus, lyhyempi remmin mitta ja mahdollisimman lähellä kulkeminen. Toivottavaa on mielestäni myös se, että Àlgu keskittyy enemmän yhdessä eteenpäin kulkemiseen kuin haisteluun. Kriteerien pohjana oli se, että miten haluaisin koiran kulkevan esim. Helsingin keskustassa ihmisvilinässä.

- Jos lyhennät hihnan mittaa pidä tarkasti mitasta kiinni harjoituksen aikana! Mitta ei voi vaihdella pidemmästä lyhempään kesken treenin, koska se hankaloittaa koiran ymmärtämistä.

- Palkitse koiraa tiheästi oikeasta paikasta. Meille se oli aivan ihmisen vieressä. Kiinnitä huomiota palkan suuntaan. Pyrin itse antamaan nannan siten, että koiran katse pysyy eteenpäin eikä nouse tokokontaktiin. Ainakin meillä ylhäältä päin annettu nami nostaa koiran katseen kohti ihmisen kasvoja, minkä koen turhaksi lenkkeillessä. Eli vaikka koira kulkisi vieressä ja katsoisi kohti (ylös) lasken käden sen eteen alas, jolloin pää suoristuu.

- Hihnan kiristyessä pysähdy ja palkitse heti kontaktista tai lähelle tulemisesta ja siinä pysymisestä. Jos koira ei omatoimisesti reagoi pysähtymiseen, kutsu ja ohjaa se takaisin lähelle.

- Pidä treenimatka enintään metrissä! Paras on, jos treenipätkä on niin lyhyt, ettei koira edes ehdi kiristää remmiä. Mitä lyhyempi matka, sen täydellisempi onnistuminen ja sitä nopeammin edistyy. Lisää matkaa pikkuhiljaa.

Kun matkakestoa oli metri - pari otin pannan käyttöön. Ajoitin treenit joko lenkin loppuun tai puoleen väliin ja käytin hanakasti hyväkseni niitä hetkiä, jolloin Álgu itse halusi tehdä harjoituksia. Eli edelleen useimmiten niillä peruslenkkien tylsillä pätkillä.
Meillä hihna lyheni noin puolella. Palkitsin Álgua tauotta, kun se kulki lähellä. Hihnan kiristyessä pysähdyin ja palkitsin uudesta kontaktista nannalla sekä liikkeelle lähdöllä. Jos se ei reagoinut pysähtymiseen kutsuin sitä ja ohjasin takaisin lähelle. Lopetin treenit aina onnistumiseen ennen kuin kumpikaan ehti kyllästyä ja varsinkin ennen kuin ne koiralle mielenkiintoiset kohdat tuli!

3. Pidennä matkaa askel kerrallaan. Huolehdi, että koiralla pysyy hyvä motivaatio treenin aikana. Vaihda takaisin valjaisiin aina, kun koira tai sinä tarvitsette taukoa ja pidempää hihnaa.
Koiran ymmärtäessä pannan eri kriteerit yleistä sitä myös niille lenkin mielenkiintoisiin kohtiin. Jos esim. ohitusten kanssa on ongelmia älä tee niitä alkuvaiheessa pantaharjoittelussa vaan, jos pystyt vaihda koira huomaamattomasti valjaisiin. Näin varmistat parhaiten sen, että koiran mielentila pysyy rentona pannassa alkuharjoittelujen ajan.

Suosittelen palkkaamaan koiraa aina, kun se tarjoaa haluamaasi käytöstä, vaikka se olisi valjaissa (sehän on vain plussaa). Tämän harjoittelun etuna on kuitenkin se, että jokaisella lenkillä ei tarvitse treenata. Jos ei huvita, ei huvita. Joskus on huonoja päiviä ja mennään pelkästään valjaissa ja namitetaan silloin, kun koira tekee. Sitten, kun on itsellä hyvä mieli ja energiaa otetaan lyhyt pantatreeni niillä tiukemmilla kriteereillä :)


Tässä video meidän pantaharjoituksesta. Álgu pysyy lähettyvillä, mutta nähtävissä on vielä jonkin verran seilaamista ja sattui oivasti esimerkki ohituksesta. Tässä me ohitetaan uhkarohkeaa harakkaa :) Àlgu nostaa katseen kuullessaan namipussin rapinan, mutta se ei pidä kokoaikaista kontaktia yllä. 


Missä me mennään nyt 


Harjoitukset aloitettiin noin parisen kuukautta sitten. Ollaan noudatettu rentouden kultaista sääntöä ja tehty sekalaisella aikataululla pannan kanssa. Joinain päivinä on tehty jokaisella lenkillä eri mittaisia pätkiä ja oli meillä tuossa varmaan parin viikon taukokin, kun koko pantaa ei kaivettu ollenkaan kaapista esiin.. Tällainen pidempi tauko ei kuitenkaan haitannut, kun palkkailin Álgua sen oma-aloitteisuudesta muutenkin.
Eteneminen on ollut nopeaa silloin, kun ollaan tehty. Viimeisen parin viikon aikana ollaan treenattu useammin ja viikonloppuna koettiinkin suurin harppaus, kun meni lähes koko lenkki pelkällä pannalla! Kyseessä oli lyhyt iltalenkki. Pidin aivan alussa parikymmentä metriä valjaissa, mutta Álgu alkoi sen jälkeen tarjoamaan itse vierellä kulkemista, joten vaihdoin pantaan. Lenkki oli erittäin onnistunut, sillä Álgu ei koko lenkin aikana kiristänyt hihnaa. Sahasi kyllä kauemmas ja lähemmäs, koska sille tulee vielä välillä kuvitelma, että se lähelle tuleminen on se the juttu. Varmaan kiinni siitä, että olen yrittänyt pidentää namien antamisvälejä liian nopeasti. Tiheämmällä palkkauksella sahaamista ei yleensä tapahdu ollenkaan, joten tässä palkkaamattomuudessa tarvitaan nyt malttia.
Tuon lenkin jälkeen olen rohkaistunut ottamaan jokaiselle päivälle tavoitteeksi samanlaisen lenkin. Kahtena aamuna ollaan käyty pelkällä pannalla onnistuneesti. Jätin jopa valjaat kokonaan kotiin. Kerran jouduin pysähtymään muistutukseksi, kun Álgun nenään tulvi kiinnostavia hajuja kauempaa.

Suurin oivallus ja harppaus koettiin kuitenkin pari päivää sitten, kun vastaan tuli yllättäen toinen koira. Päätin testata miten ohitukset menee pannassa ja sain yllättyä positiivisesti! Álgu on sisäistänyt pannan seesteisen mielentilan ja vierellä kulkemisen niin hyvin, ettei se edes kiihtynyt samalla tavalla kuin yleensä ohitustilanteissa. Se oli rennosti ja kysyi multa nannaa, kuten yleensäkin ohittaessa.
Ainakin ennen se on toisia koiria nähdessään kiihtynyt, vaikka olisikin pysynyt lähellä namitettavana. Joskus se on myös yrittänyt toista koiraa kohden tai sen perään, joten tämä seesteisyyden tla oli meille ihan uutta pentuajan jälkeen!
Olen nyt testaillut enemmänkin ohituksia pannassa ja valjaissa. Álgu on pannassa ollessaan selkeästi rennompi ja epäkiinnostuneempi toisista, mikä on todella hienoa.

Pidän edelleen valjaita mukana pidemmillä lenkeillä sen varalta, että Álgu kyllästyy tai harjoittelu muuttuu muuten mahdottomaksi. Nyt vahvistan entistä pidempiä matkoja ja palkkaamattomuusvälejä helpoilla lenkeillä. Hetken päästä alan vaikeuttamaan ympäristöjä, jolloin vaadittu matka aluksi myös lyhenee.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Elokuun kuulumiset

Elokuu oli meillä tokokuu. Aloitettiin alkeet Lentsun kurssilla, missä käytiin läpi sivu, seuruu, peruutus, ruutu, kierto, jäävät, hyppy ja paikkamakuu. Noutoa ja kaukoja käsitellyltä tunnilta oltiin pois mun sairastelun vuoksi, mutta se oli onneksi meille tällä hetkellä se vähäpätöisin aihepiiri. Álgu tykkää kantaa ja tuoda roskista juomapulloihin ja laukkuihin, se nostaa lattialta jopa pudonneet haarukat ja lusikat, joten tokonoudon ehtii aloittaa myöhemminkin. Kaukokäskyt taas oletan osaavani itsekin opettaa, kun sen aika tulee.


Kurssi meni tosi kivasti. Álgu sai lisää kokemusta hallista ja treenaamisesta muiden koirien läsnäollessa. Ensimmäiset tunnit sillä oli hankalaa rauhoittua odottamaan, mutta viimeisellä kerralla se ei kiinnittänyt muihin enää huomiota vaan makoili rauhassa. Töitä tehdessä sen ajatus ei yleensä harhautunut, vaikka muita olikin lähellä.
Perusasennossa sillä on hyvä motivaatio, mutta paikkaa ja asentoa vielä hakee. Yleensä se tulee seisomaan oikein, mutta siihen istumisen kanssa on hakemista. Àlgu ei lähtökohtaisesti pitänyt liikkeestä, koska se treenatessa kaipaa pienen hajuraon ja haluaa nähdä mut kunnolla ja saada katsekontaktin. Ennen kurssia tein niin, että menin itse seisomaan Álgun viereen oikeaan asentoon ja palkkasin siitä. Lentsu taas kehoitti hakemaan koiran oma-aloitteisuutta, mutta nyt kurssin jälkeen ajattelin jatkaa kumpaakin tekniikkaa. Lentsun oppeja, jotta saadaan liike oikeanlaiseksi ja itse vierelle menemistä, jotta Álgun viimeisetkin rippeet hankalasta olosta häviää.
Normaalisti Álgu ottaa todella paljon ihokontaktia. Lähes aina kuin vaan on mahdollista tulee makaamaan päälle, kainaloon tai vähintäänkin jalkoihin. Leikkiessäkin pysyy lähellä, mutta treenatessa se varmaan yrittää lukea mun eleitä niin paljon, että kokee helpoimmaksi nähdä mut kokonaan eikä vaan sivusta, mistä tämä epävarmuus perusasennossa muodostuu.

Seuruu meillä on niin hyvä, että Lentsu meinasi jo toisen tunnin jälkeen, ettei siihen tarvi sen kummempaa keskittymistä pistää. Tästä on kiittäminen lenkkejä, joissa olen jo pitkän aikaa palkannnut mahdollisimman vieressä kulkemisesta. Hallilla joutui hieman antamaan lisäapuja eikä katse pysy mussa koko aikaa, mutta asento ja paikka on kuulemma tosi hyvät. Voidaan tehdä enemmän muita juttuja.
Tavoitteena onkin enää saada yhdistettyä seuruuseen käsky vahvasti, saada katse pysymään vakaammin ylhäällä ja käännökset puhtaammiksi, mutta en koe, että näillä on kiire. Jatkan edelleen lenkeillä läheisyydestä palkkailua ja otan silloin tällöin treeneissä tokoseuraamista.

Hyppyyn ja ruutuun saatiin ihan älytön moti. Menee ja tekee niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Niissä en välttämättä osaa viedä liikettä loppuun asti yksin, mutta ne voi ratkoa sitten kurssilla. Ajattelin mahduttaa meidät taas alkuvuodesta Lentsun oppiin.
Kierto hapuilee, mutta jujusta saatiin kiinni. Sitä treenataan tällä hetkellä kotona tuolien yms isojen asioiden kanssa.
Peruutus on myös ihan alussa.
Jäävät aloitettiin muutaman askeleen seuruupätkällä ja ne meni todella hyvin. Järjetön moti ja vauhti pistää maate ja istumaan. Saatoin antaa ihan pienen lisäavun ekoilla kerroilla, jotta saatiin liike varmasti onnistumaan. Seisominen on Álgulla kesken ja sitä en edes yrittänyt jäävissä.
Paikalla olo menee hyvin istuessa ja maatessa. Maatessa paremmin. Olen itse irrottautunut vasta maksimissaan puolitoista metriä hallilla. Sen pidempi matka saa pojan vielä helposti liikahtelemaan.
Liikkuriin se ei enää kiinnitä huomiota.

Eli toko on lähtenyt todella hyvällä mallilla liikkeelle. Mulla on vihdoin mielikuva siitä, että miten rakentaa treenit ja mihin suuntaan niitä pitäisi viedä. Loppuvuodelle riittää hyvin puuhaa näissä, kunhan muistaa käydä myös kotiympyröiden ulkopuolella treenimässä. Mulla on ollut aina todella vakavamielinen kuva tokon treenaamisesta. Että siinä pitää alusta alkaen tehdä just eikä melkein oikein, mutta Lentsun rento ote hävitti kokonaan sen tyyppiset ajatukset, onneksi. Yllättävän helposti noita alkeita voi tehdä!


Tokon lisäksi käytiin tekemässä Nosen hajutesti, jonka tunnelmia voi lukea täältä. Ollaan myös vietetty erityisen paljon aikaa mökillä ja metsässä. Pari kertaa se on myös jäljestänyt vapaamuotoisesti miehen perään, mikä on mennyt sen verran hyvin, että kai tässä voisi jo jälkeäkin alkaa kokeilemaan.

Iän kartuttua Álgun vireystaso on noussut ja elokuussa on nähty paljon tilanteita, joissa kuppi on mennyt innostuksesta yli. Se on näkynyt rauhattomuutena ja piippaamisena. Muutamia kertoja kokeillut haukkumistakin. Välillä se on koittanut vähän vaatia asioita sen marttyyrimaisen piippauksen kautta, mikä on lievästi ärsyttävää. Tämän myötä tehostettiin rauhoittumisharjoituksia ennen kuin ikävästä ääntelystä tulee tapa. Rauhoittumista on tehty alusta asti ja tyyntä mieltä on meillä pidetty suuressa arvossa, mutta nyt on paikallaan erityishuomiointi.
Aloitin niin, että otin Álgun pantaan ja hihnaan, istuin lattialle jalat levälleen ja jalkojen väliin levitin meidän matkapedin. Tämä oli hyvä aloittaa tokokurssin jälkeen pojan ollessa jo valmiiksi ihan naatti. Koska sille ei ole ongelma tulla lähelle nukkumaan niin se kävi ekalla kerralla lähes heti pötkölleen aivan kiinni muhun. Toisella kerralla kesti hieman kauemmin, mutta ei paljoa. Eli aika helppo harjoitus meille kotioloissa.
Ajatuksena oli se, että olen itse väsynyt ja "juuri nukahtamassa". Hihna estää koiraa lähtemästä kokonaan paikalta pois ja sitä kehutaan jo siitä, kun se katsahtaa lattiaan. Kehun pitää olla hyvin väsynyt ja rauhallinen, ettei koira kiihdy siitä. Koiraa kehutaan kaikesta huomiosta lattiaa kohtaan, kunnes se on hakeutunut maahan makaamaan. Jos se lopulta nukahtaa niin pannan tai hihnan voi varovaisesti koiraa herättämättä ottaa siltä pois.

Olen tehnyt harjoitusta vasta kotona ja siten, että vähintäänkin olen itse väsynyt. Näin on paljon helpompi viestittää rauhallisuutta ja väsyneisyyttä myös koiralle. Kuitenkin olen valinnut ajankohdaksi ne hetket, jolloin Álgu normaalistikin lepäisi, vaikkei olisi erityisen väsynyt. Álgu nukahtaa joka kerta. Annan sen nukkua läheisyydessä jonkun aikaa, kunnes otan pannan pois ja myöhemmin alan hiukan itse irrottautumaan ja nousemaan ylös. Annan Álgun nukkua niin kauan kuin sitä nukuttaa.

Tässä kokeilin olla itse sohvalla, hyvin meni!

Tässä seuraavat tavoitteet on yleistää rauhoittuminen myös muihin tiloihin. Apuna käytän petiä ja selkeää rutiinia. Haluan myös totuttaa Álgun siihen, että voin koskea samaan aikaan. Tällä hetkellä en voi koskea ollenkaan, kun Álgu alkaa heti kerjäämään rapsutuksia mikä on lievästi kiihdyttävää tekemistä eikä palvele jutun ideaa.
Koskemisen haluan totuttaa siksi, että meillä on alkamassa hierontakurssi muutaman viikon päästä ja siellä taidosta olisi varmaankin hyötyä.

Nose Work -hajutesti

Käytiin suorittamassa Nose Workin hajutesti hajuna eukapyltus ja läpi meni!

Kyseessä oli meidän kummankin ihka ensimmäinen virallinen (koira)koe. Mulla puski jännityspaniikkia jo kaksi viikkoa etukäteen eikä mistään meinannut viimeisinä päivinä tulla mitään. Testipäivänä olin ihme kyllä hyvinkin tyyni, kunnes päästiin illalla paikan päälle. Mun oli todella hankala pysyä nahoissani ja toimia normaalisti. Koko ajan takaraivossa tykytti halu juosta takaisin autolle ja kurvata paniikissa kotiin. Yritin koko ajan ajatella tilannetta treeninä, mutta ei se kovin hyvin onnistunut.

Testi järjestettiin onneksi sisällä siten, että parkkipaikka oli ihan vieressä. Pystyin odottelemaan Álgun kanssa autossa eikä Álgun tarvinnut kiihtyä muista koirista, mikä mua tietysti hieman jännitti myös. Sekin helpotti kummasti, että oltiin viidensiä eikä alkupuheiden jälkeen omaa vuoroa tarvinnut kauaa odottaa.

Kiitos jännityksen meidän testi oli ainakin mun näkökulmasta yhtä sähläämistä. Edelliset laatikkotreenit olivat menneet täydellisesti, mutta nyt.. Voi luoja, että hävetti!
Lähdössä sopersin ja Álgu kiihtyi entisestään. Se lähti käskyn saadessaan etsimään hajua, mutta harhautui jäljestämään muiden koirien reittejä. Palasi taas takaisin laatikkoetsintään, mutta harhautui useamman kerran uudelleen tutkimaan muita hajuja. Yritti myös kerran mennä sihteerien luo. Mä seurasin perässä, yritin pysyä tyynenä vaikka en enää edes nähnyt koiraa kunnolla ja ajattelin, että meidän aika loppuu varmasti ihan pian. Luultavasti tästä Álgu otti oikein lisäpontta säätämiselleen ja hajujälkien etsimisen lomassa alkoi astua tarkoituksella laatikoiden päälle. Se jopa tarjosi takajalkoja laatikolle! Olen yrittänyt opettaa sille Dobon puolipalloilla tuota samaa, mutta ei olla päästy puusta pidemmälle, kun Álgu astuu aina reippaasti yli ja ohi. Se ei siis ole voinut treeneissä edes tajuta mitä haetaan, että tiedä sitten mistä se keksi juuri tuolla tehdä sen :D
Kysyin varmaan pari kolme kertaa, että joko tuli hylky. Ei ja ei. Lopulta ohjasin Álgun hieman sivuun, että saatiin kummatkin vetää henkeä ja annoin käskyn uudelleen ja se auttoi! Koira lähti aivan eri mielentilalla suoraan oikean laatikon luo.
Ilmaisu ei ollut ihan niin nätti, mitä treeneissä, mutta ilmaisu kuitenkin. Treeneissä ollaan saatu staattinen kuonokosketus, mutta tuolla se hieman tökki ja hakeutui maate. Ollaan viime aikoina treenattu maahanmenoa tokossa, joten oli hassua huomata sen lisäävän liikkeen myös Noseen.
Paniikissa nostin käden ylös ja ilmoitin löydöstä. Siinä samalla ehdin miettiä, että joko se teki elämänsä ekan virheilmaisun ja tuomarin hyväksyessä suorituksen taisin vielä kysyä, että "onko tuo oikeasti oikea laatikko?"  
Ajanottaja sanoi ajaksi päälle minuutin, että paljon sitä ehtii säätämään ja kääntämään pieneen aikaan! Olin aivan varma, että meillä meni puoli tuntia siellä.

Testihuoneesta lähtiessä olotila oli helpottunut ja autossa päälle rojahti ihan kunnolla hyvä mieli. Me tehtiin se! Ei se kaunis suoritus ollut, mutta tehtiin silti!
Voitin oman kisajännityksen ja Álgukin mun sekoilusta huolimatta pystyi toimimaan tarvittavasti. Nyt tiedän mitkä asiat on sellaisia mihin pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota omassa käytöksessä ja ajatusmaailmassa sekä treenatessa. Selkeästi mä olen meistä kahdesta se, joka tarvitsee häiriö- ja koemaisia treenejä..
Tiesin jo aikaisemmin olevani kova jännittämään eri asioita, mutta tästä tapauksesta tuli vahva tarve tehdä asialle jotain konkreettista ja luoda sellaisia tapoja, jotka helpottaa tositilanteissa.

Monet sanoo, että kisajännityksestä pääsee vain kisaamalla, mutta millaisia tapoja teillä lukijoilla on ollut selättää koiraharrastukseen liittyvät jännitykset?

Nämä NW -koekirjat on ihanan värisiä :)