Lähtökohdat
Álgu on kulkenut teini-ikään asti todella nätisti hihnassa. Se ei oikeastaan ole pitänyt vetämisestä, joten olen jättänyt remmiharjoitukset vähiin. Keskityin lenkeillä enemmän ohitusten opettamiseen. Koirat ja muut todella kivat asiat ohitetaan hakeutumalla ihmisen lähelle ja ottamalla kontaktia. Mahdolliset hieman jännittävät kohteet ohitetaan siten, että nannaa tulee kohdetta katsoessa (sekä mahdollisesti kohti kulkemisesta). Esimerkiksi yllättäen kotilenkille ilmestyneet kovaääniset ja rajusti heiluvat työkoneet olivat vähän jänniä tuossa muutama kuukausi sitten ja niiden lähelle jäätiinkin hetkeksi aikaa istuskelemaan, katsomaan niiden touhuja ja syömään herkkuja.
Enää ne ei hätkäytä muuta kuin namipussin suuntaan.
Teini-iän portilla alkoi tilanne kuitenkin muuttua ja havahduin siihen, että harjoittelu pitää aloittaa. Toiset koirat ja hajut alkoivat kiinnostivat niin, että niiden luokse pyrittiin kovasti (ohitustreenistä huolimatta) ja Álgu alkoi unohtamaan vetämisen inhottavuuden. Ei se missään vaiheessa ole mielettömästi vetänyt, mutta silloin tällöin vauhti kiihtyy liikaa tai tulee teinipojan aivojumi, mikä näkyy hihnan yllättävässä nykäisyssä.
Àlgu on kulkenut alusta asti valjaissa, koska koen ne turvallisemmaksi pennulle. Hihna on pitkä, joka on yleensä vedetty mun lantion ympärille. Näin kädet pysyy vapaampana ja koiran hihnanmitta pysyy vakiona. Siitä saa myös näppärästi kiinni, jos tulee tilanne, jossa tarvitsee saada koira lyhyelle hihnalle. Ilman, että kädet on täynnä kilometrimitalla remmiä ja pystyy edelleen palkkaamaan tehokkaasti.
Pantaharjoitukset aloitettiin vasta heinäkuussa.
Rakastann tällaisia muokattavia remmejä! |
Harjoittelun idea
Mietittiin miehen kanssa, että miten hihnakäytöksen treenaamisesta saisi ihan sairaan hauskaa kummallekin osapuolelle ja vielä siten, että siitä harjoittelusta voisi pitää tarvittaessa taukoja myös kaupungissa. Aina ei vaan kiinnosta, ei koiraa eikä ihmistä. Usein näkee paljon ns. nipotustreenaajia, joilla koira kiskoi hulluna, jota omistaja yritti hillitä pysähtelemällä tai vaihtamalla joka kerta hihnan kiristyessä suuntaa. Jokaisella lenkillä. Aina. Ja kuten varmasti moni koiraharrastaja tietää, niin siitä harjoitustavasta ei tule lopulta kuin suunnaton ketutus ja paha mieli, kun edistyminen on monesti niin hidasta. Mekin oltiin koettu se sama suo aikanaan toisten koirien kanssa.
Joillekin se toimii, mutta me tiedettiin jo alussa, ettei jakseta sen tyyppistä lenkkeilyä enää.
Sitten syntyi idea välineurheilusta. Keksittiin, että valjaissa koira saa ottaa rennosti, leikkiä ja riehua. Olla tavallaan "vapaana". Pennulla ei riitä keskittymiskyky kulkemaan koko lenkkiä nätisti saati treenaamaan koko sitä aikaa eikä meillä ole mahdollisuutta päästää koiraa joka päivä vapaaksi lenkeillä.
Panta taas opetetaan seesteiseen mielentilaan ja lyhyemmälle hihnalle. Panta merkitsee sitä, että kuljetaan vieretysten eteenpäin.
Tämän tekniikan ehdoton hyöty on siinä, että koiran kanssa voi kulkea treenaamatta vaikka koko lenkin (kuten me tehtiin ensimmäiset kuukaudet) ainoastaan tarvitsee keskittyä mahdollisiin ohituksiin tai muihin yksityiskohtiin, joita haluaa pitää ehdottomina. Meille nättien ohitusten lisäksi toinen aina treenattava asia oli se, ettei ihmisen selän takaa saa kiertää toiselle puolelle, mutta tämän harjoittelemiseen ei montaa toistoa tarvittukaan.
Tässä meidän yleistä lenkkifiilistelyä. Hyvä aiheen ulkopuolinen huomio on tuo mun pieni käden liike, joka siirtää hihnaa hieman ja koira reagoi siihen automaattisesti siirtymällä voimakkaasti kohti autotietä. Ainakin Álgu on herkkä ohjasavulle :D Aiheeseen liittyvä huomio on tuo, että Álgun vilkaistessa muhun kehun vain sanallisesti. Harjoituksen alussa kehuin ja palkkasin namilla.
Harjoittelu
Koira saa kulkea vapaamuotoisesti valjaissa ja päästää pahimmat huurut ulos ennen harjoittelua. Harjoittelu aloitetaan vasta, kun kummallakin on rauhallinen ja ennen kaikkea hyvä fiilis.
Àlgulla on tapana alkulenkistä saada pieniä hepuleita, jolloin se pomppii ja yrittää leikittää kepeillä joita tulee vastaan. Tällainen hepuli tulee yleensä heti ovella ennen ensimmäiselle pissapaikalle pääsyä ja sitten hetken haistelujen ja merkkailujen jälkeen uudelleen. Näitä se saa toteuttaa valjaissa mielin määrin.
Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun koira on nälkäinen (suurempi motivaatio).
1. Alussa koiraa palkitaan aina, kun se ottaa kontaktia tai edes vahingossa tulee lähelle. Herkkujen pitää olla koiran mielestä superhyviä ja tätä tehdään mielellään jokaisella lenkillä, jotta käytös vahvistuu nopeammin. Jos koira ei itse ota koskaan lenkillä kontaktia tai tule lähelle sitä voidaan kutsua silloin tällöin, jotta koiraa päästään palkitsemaan.
Palkka annetaan aina viereltä. Mieluiten juuri siitä kohtaa mihin käsi laskeutuu luonnostaan reiden viereen. Alussa, jos koiran on hankala tulla aivan lähelle voidaan palkka antaa hieman kauempaa kehosta.
Àlgu otti kontaktia jo valmiiksi tasaisin väliajoin tai käväisi vierellä (mm. ohitustreenin takia), joten palkkasin sitä sille luonnollisesta asiasta: mun tarkkailusta.
Muutaman toiston jälkeen Álgu alkoi tarjoamaan itse enenevissä määrin kontaktia ja lähelle tuloa. Se saattoi pysähtyä ja odottaa, että pääsen vierelle mistä palkitsin. Se alkoi myös tarjoamaan tätä käytöstä erityisesti tietyissä kohdin lenkkiä, jotka olivat miljööltään sen mielestä tylsiä (ei tapahdu mitään eikä ole erityisesti hajujakaan). Pistin nämä paikat tarkasti mieleeni.
Pikkuhiljaa Álgu alkoi liioittelemaan käytöstä eli alkoi joko sahaamaan remmin päähän ja takaisin vierelle hakemaan namin. Toisina kertoina se tarjosi hiukan pidempää lähellä kulkemista kerjätäkseen enemmän nameja kerralla, minkä se tottakai sai tiheällä palkkausvälillä.
2. Panta mukaan harjoitteluun. Määritä itsellesi kriteerit, joiden mukaan haluat koiran kulkevan pannassa. Meidän kriteereinä oli rauhallisuus, lyhyempi remmin mitta ja mahdollisimman lähellä kulkeminen. Toivottavaa on mielestäni myös se, että Àlgu keskittyy enemmän yhdessä eteenpäin kulkemiseen kuin haisteluun. Kriteerien pohjana oli se, että miten haluaisin koiran kulkevan esim. Helsingin keskustassa ihmisvilinässä.
- Jos lyhennät hihnan mittaa pidä tarkasti mitasta kiinni harjoituksen aikana! Mitta ei voi vaihdella pidemmästä lyhempään kesken treenin, koska se hankaloittaa koiran ymmärtämistä.
- Palkitse koiraa tiheästi oikeasta paikasta. Meille se oli aivan ihmisen vieressä. Kiinnitä huomiota palkan suuntaan. Pyrin itse antamaan nannan siten, että koiran katse pysyy eteenpäin eikä nouse tokokontaktiin. Ainakin meillä ylhäältä päin annettu nami nostaa koiran katseen kohti ihmisen kasvoja, minkä koen turhaksi lenkkeillessä. Eli vaikka koira kulkisi vieressä ja katsoisi kohti (ylös) lasken käden sen eteen alas, jolloin pää suoristuu.
- Hihnan kiristyessä pysähdy ja palkitse heti kontaktista tai lähelle tulemisesta ja siinä pysymisestä. Jos koira ei omatoimisesti reagoi pysähtymiseen, kutsu ja ohjaa se takaisin lähelle.
- Pidä treenimatka enintään metrissä! Paras on, jos treenipätkä on niin lyhyt, ettei koira edes ehdi kiristää remmiä. Mitä lyhyempi matka, sen täydellisempi onnistuminen ja sitä nopeammin edistyy. Lisää matkaa pikkuhiljaa.
Kun matkakestoa oli metri - pari otin pannan käyttöön. Ajoitin treenit joko lenkin loppuun tai puoleen väliin ja käytin hanakasti hyväkseni niitä hetkiä, jolloin Álgu itse halusi tehdä harjoituksia. Eli edelleen useimmiten niillä peruslenkkien tylsillä pätkillä.
Meillä hihna lyheni noin puolella. Palkitsin Álgua tauotta, kun se kulki lähellä. Hihnan kiristyessä pysähdyin ja palkitsin uudesta kontaktista nannalla sekä liikkeelle lähdöllä. Jos se ei reagoinut pysähtymiseen kutsuin sitä ja ohjasin takaisin lähelle. Lopetin treenit aina onnistumiseen ennen kuin kumpikaan ehti kyllästyä ja varsinkin ennen kuin ne koiralle mielenkiintoiset kohdat tuli!
3. Pidennä matkaa askel kerrallaan. Huolehdi, että koiralla pysyy hyvä motivaatio treenin aikana. Vaihda takaisin valjaisiin aina, kun koira tai sinä tarvitsette taukoa ja pidempää hihnaa.
Koiran ymmärtäessä pannan eri kriteerit yleistä sitä myös niille lenkin mielenkiintoisiin kohtiin. Jos esim. ohitusten kanssa on ongelmia älä tee niitä alkuvaiheessa pantaharjoittelussa vaan, jos pystyt vaihda koira huomaamattomasti valjaisiin. Näin varmistat parhaiten sen, että koiran mielentila pysyy rentona pannassa alkuharjoittelujen ajan.
Suosittelen palkkaamaan koiraa aina, kun se tarjoaa haluamaasi käytöstä, vaikka se olisi valjaissa (sehän on vain plussaa). Tämän harjoittelun etuna on kuitenkin se, että jokaisella lenkillä ei tarvitse treenata. Jos ei huvita, ei huvita. Joskus on huonoja päiviä ja mennään pelkästään valjaissa ja namitetaan silloin, kun koira tekee. Sitten, kun on itsellä hyvä mieli ja energiaa otetaan lyhyt pantatreeni niillä tiukemmilla kriteereillä :)
Tässä video meidän pantaharjoituksesta. Álgu pysyy lähettyvillä, mutta nähtävissä on vielä jonkin verran seilaamista ja sattui oivasti esimerkki ohituksesta. Tässä me ohitetaan uhkarohkeaa harakkaa :) Àlgu nostaa katseen kuullessaan namipussin rapinan, mutta se ei pidä kokoaikaista kontaktia yllä.
Missä me mennään nyt
Harjoitukset aloitettiin noin parisen kuukautta sitten. Ollaan noudatettu rentouden kultaista sääntöä ja tehty sekalaisella aikataululla pannan kanssa. Joinain päivinä on tehty jokaisella lenkillä eri mittaisia pätkiä ja oli meillä tuossa varmaan parin viikon taukokin, kun koko pantaa ei kaivettu ollenkaan kaapista esiin.. Tällainen pidempi tauko ei kuitenkaan haitannut, kun palkkailin Álgua sen oma-aloitteisuudesta muutenkin.
Eteneminen on ollut nopeaa silloin, kun ollaan tehty. Viimeisen parin viikon aikana ollaan treenattu useammin ja viikonloppuna koettiinkin suurin harppaus, kun meni lähes koko lenkki pelkällä pannalla! Kyseessä oli lyhyt iltalenkki. Pidin aivan alussa parikymmentä metriä valjaissa, mutta Álgu alkoi sen jälkeen tarjoamaan itse vierellä kulkemista, joten vaihdoin pantaan. Lenkki oli erittäin onnistunut, sillä Álgu ei koko lenkin aikana kiristänyt hihnaa. Sahasi kyllä kauemmas ja lähemmäs, koska sille tulee vielä välillä kuvitelma, että se lähelle tuleminen on se the juttu. Varmaan kiinni siitä, että olen yrittänyt pidentää namien antamisvälejä liian nopeasti. Tiheämmällä palkkauksella sahaamista ei yleensä tapahdu ollenkaan, joten tässä palkkaamattomuudessa tarvitaan nyt malttia.
Tuon lenkin jälkeen olen rohkaistunut ottamaan jokaiselle päivälle tavoitteeksi samanlaisen lenkin. Kahtena aamuna ollaan käyty pelkällä pannalla onnistuneesti. Jätin jopa valjaat kokonaan kotiin. Kerran jouduin pysähtymään muistutukseksi, kun Álgun nenään tulvi kiinnostavia hajuja kauempaa.
Suurin oivallus ja harppaus koettiin kuitenkin pari päivää sitten, kun vastaan tuli yllättäen toinen koira. Päätin testata miten ohitukset menee pannassa ja sain yllättyä positiivisesti! Álgu on sisäistänyt pannan seesteisen mielentilan ja vierellä kulkemisen niin hyvin, ettei se edes kiihtynyt samalla tavalla kuin yleensä ohitustilanteissa. Se oli rennosti ja kysyi multa nannaa, kuten yleensäkin ohittaessa.
Ainakin ennen se on toisia koiria nähdessään kiihtynyt, vaikka olisikin pysynyt lähellä namitettavana. Joskus se on myös yrittänyt toista koiraa kohden tai sen perään, joten tämä seesteisyyden tla oli meille ihan uutta pentuajan jälkeen!
Olen nyt testaillut enemmänkin ohituksia pannassa ja valjaissa. Álgu on pannassa ollessaan selkeästi rennompi ja epäkiinnostuneempi toisista, mikä on todella hienoa.
Pidän edelleen valjaita mukana pidemmillä lenkeillä sen varalta, että Álgu kyllästyy tai harjoittelu muuttuu muuten mahdottomaksi. Nyt vahvistan entistä pidempiä matkoja ja palkkaamattomuusvälejä helpoilla lenkeillä. Hetken päästä alan vaikeuttamaan ympäristöjä, jolloin vaadittu matka aluksi myös lyhenee.