Neljä päivää erossa

Olin neljä päivää poissa kotoa ilman Álgua ja ikävä oli kova jo ensimmäisenä päivänä. Mun reissuni aikana Álgu oli pitänyt kivaa. Olivat mieheni kanssa olleet maalla hömppäilemässä kahtena päivänä, ostaneet uuden frisbeelelun, leikkineet 8viikkoisen sakemannipennun kanssa ja nukkuneet joka yö kylki kyljessä peiton alla. Ai miten niin käy hieman kateeksi?

Eilen illalla pääsin kotiin ja pojat oli taas metsässä tekemässä parin tunnin lenkkiä. Löysivät sieltä tällaisia aarteita kotiin tuomisiksi:

Olivat myös harrastaneet kivillä hyppelyä:

Harmi, kun miehen käsi tai Álgu on kummassakin kuvassa tärissyt/heilunut. Hauskoja kuvia muuten, vaikkakin tuntuivat hieman kiusaamiselta, kun itse joutui vaan istumaan kotona.
Onneksi lopulta pojatkin päätti tulla kotiin ja päätin ottaa samantien videota siitä miten Álgu reagoi huomatessaan mun tullessa kotiin. Epäilin, että joko se on just niin innoissaan kuin väsymykseltään pystyy tai sitten se vaan käy pikaseen moikkaamassa eikä kiinnitä asiaan sen enempää huomiota. Álgu nimittäin ei kauheasti siihen reagoi lähdetäänkö me pois kotoa ja tullaanko kotiin. Yksinolojenkin jälkeen usein on vastassa koira, joka saattaa juuri ja juuri nostaa päätä unista.

Kyllähän se sieltä innostu! Videolla kuullaan vähän meidän tervehtimisörinöitäkin. Rankahkon reissun päätteeksi teki mieli melkein itkeä onnesta, kun sai vihdoin löhöillä omalla sohvalla, miehen kainalossa ja koira sylissä katsoen jotain aivotonta tv-ohjelmaa hyvän iltapalan kera. Nukkumaan mennessäkin Álgu pyydettiin ahtaudesta huolimatta sänkyyn nukkumaan. 

Kohta!

Parin tunnin päästä on lähtö Kouvolaan. Mies vielä nukkuu yövuoron jäljiltä ja odotan, että hän heräisi. Tällä viikolla jokainen päivä on ollut erilainen jännityksen osalta. Keskiviikkona jännitys muodostui toiminnallisuudesta ja selkeistä ajatuksista, eilen taas.. No eilen oli suursiivouspäivä ja ilmassa saattoi olla 'hieman' sähläämistä.. Onnistuin mm. ostamaan tavallista jogurttia laktoosittoman sijaan, söin sitä eilen iltapalaksi ja vielä tänään aamulla. Vasta huonon olon tultua tajusin, että hetkineen. Saattaa tulla odotettua mielenkiintoisempi ajomatka :D

Nämä viimeiset hetket kotona pitäisi käyttää pakkaamiseen, mutta ajatus pyörii lähinnä koirakirjojen ympärillä. Lainasin kirjastosta n. kuukausi sitten läjän erilaisia koirakirjoja, joita oon nyt kahlannut läpi. Dobo -kirjaan sekä Pärssisen teokseen en ole vielä päässyt käsiksi, joten niistä en osaa sanoa mitään, mutta Kaimion Pennun kasvatus sekä Naksutinkoulutusta koirallesi ovat osoittautuneet jälleen suosittelemisen arvoisiksi teoksiksi.

Kävin tiistaina äidin kanssa Ikeashoppailulla ja ostin sieltä pennulle ensimmäisen pehmolelun. Meille on miehen kanssa huomaamatta muodostunut perinteeksi käydä ostamassa uudelle pennulle nimenomaan Ikeasta pieni pehmolelu. Aikaisemmin ollaan tehty valinta yhdessä, mutta miehen työkiireiden vuoksi valinta jäi tällä kertaa mulle ja mielestäni onnistuin valitsemaan hyvin kaikista niistä vaihtoehdoista:

Isonenäinen possu on yllättävän hankala kuvattava! Saa itsensä näyttämään monessa kulmassa hyvin hassulta. Mutta toivon, että tämä Nasu kelpaa pennulle :)

Pennun odottamisen huumaa

Pahoittelut mahdollisesta töksähtelevyydestä. 

En ole kirjoittanut tekstiviestejä pidempää tekstiä hyvin pitkään aikaan~

Voi apua! Tänään tajusin, että jäljellä on enää neljä päivää pennun tuloon tämä päivä mukaan laskettuna. Vain kolme päivää reissun alkuun. Tähän on valmistauduttu henkisesti koko syksy ja erityisesti viimeinen kuukausi. Silti tuntuu, ettei täällä ole valmista ollenkaan!
Vielä pitää pestä pyykkiä, järjestellä tavaroita ja muistaa hengittää!
Perjantaina auto starttaa kohti Kouvolaa, jossa yövytään ystävien luona ja lauantaina ajetaan loppumatka kasvattajalle. Sieltä sitten saman päivän aikana takaisin kotiin. Saa nähdä kuinka hyvin saa nukuttua torstaina saati perjantaina..

Viime viikot ajatukset ovat pyörineet erityisesti nimen ympärillä. Muille pennuille on jo keksitty kutsumanimet, mutta meidän vielä odottaa. Viralliset nimet pennut saivat karjalalaisten runonlaulajien mukaan. Me valittiin nimivaihtoehdoista Iivan Onoila, runojen ja loitsujen tietäjä, jonka monet runot jäivät keräämättä talteen. Mystistä ja hieman salamyhkäistä ja erittäin sopiva nimi mun koiralle, sillä toisena kiinnostuksen kohteenani on pakanallisuus, mytologiat sekä erityisesti pohjolan muinaiset kulttuurit ja uskomukset.
Kutsumanimiä on pyörinyt mielessä jo monta. Aluksi ajattelin Viliä, suomalainen ytimekäs ja helppo. Skandinaavisessa mytologiassa Odinnin veli ja merkitsee tahtoa. Mieheni kuitenkin kieltäytyi nimestä heti, sillä hänellä on ollut jo aikaisemmin koira nimeltä Vili - jolta ei kuulemma todellakaan tahtoa puuttunut..
Sitten ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki antaa ainainen haaveeni Álgu. Se on saamea ja tarkoittaa alkua (yllärii) ja on kaikin puolin ihanan pehmeä. Päätinkin sen jo heti, mutta nimeä käyttäessäni huomasin, että aivoni eivät kuitenkaan tuntuneet rekisteröivän sitä, kun muut käyttivät sitä. Joten jäin jälleen pohtimaan asiaa hautaamatta kokonaan Álgua.
Nyt olen miettinyt Mimiriä, Ymiriä, Álgua sekä liuta muita hieman taka-alalle jääneitä saamelaisia sanoja sekä eri mytologioiden hahmoja. Sekä täysin muunlaisia nimiä, kuten Kuje, Mutka (en tiedä mistä tämä tuli :D ) ja Huvi/Hupi.
Mieheni yrittää toitottaa, että kyllä se nimi sieltä tulee, kun pennun jälleen näkee, mutkumutku..

Eniten pennun tulossa jännittää yksinolojen opettaminen, ruokinta ja ympäristön hallinta. Että pystyykö sitä oikeasti toimimaan siten, että pentu oppii luottamaan yksinolon mukavuuteen ja siihen, että mamma hoitaa kyllä sen ulkomaailman kaikkien niiden epämukavienkin asioiden osalta. Oma stressiherkkyyskin jännittää, että toivottavasti se ei tartu turhanpäiten pentuun. Toisaalta, olen jo varautunut tähän stressiasiaan kiinnittämällä erityistä huomiota rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Selkeästi uuden perheenjäsenen (oli kyseessä sitten mikä tai kuka tahansa) tulo antaa aivan uudenlaista motivaatiota myös itsensä ja omien tapojensa kehittämiseen!

Eniten taas odotan pennussa uusia rutiineja. Ahkerampaa ulkoilua ja seuraa pitkille lenkeille. Sekä kaikkia niitä harrastusmahdollisuuksia, kursseja ja luentoja - oppimista! 

Mieheni taas taitaa odottaa eniten sitä, että joku on iloisena vastassa aamulla yövuorosta tullessa. Taidan olla aamuisin hieman liikaa unessa tai vaihtoehtoisesti unisen känkkä, ettei mun tapaaminen aamutuimaan ole ihan yhtä ihanaa kuin aina iloisen koiran :D