Pahoittelut mahdollisesta töksähtelevyydestä.
En ole kirjoittanut tekstiviestejä pidempää tekstiä hyvin pitkään aikaan~
Vielä pitää pestä pyykkiä, järjestellä tavaroita ja muistaa hengittää!
Perjantaina auto starttaa kohti Kouvolaa, jossa yövytään ystävien luona ja lauantaina ajetaan loppumatka kasvattajalle. Sieltä sitten saman päivän aikana takaisin kotiin. Saa nähdä kuinka hyvin saa nukuttua torstaina saati perjantaina..
Viime viikot ajatukset ovat pyörineet erityisesti nimen ympärillä. Muille pennuille on jo keksitty kutsumanimet, mutta meidän vielä odottaa. Viralliset nimet pennut saivat karjalalaisten runonlaulajien mukaan. Me valittiin nimivaihtoehdoista Iivan Onoila, runojen ja loitsujen tietäjä, jonka monet runot jäivät keräämättä talteen. Mystistä ja hieman salamyhkäistä ja erittäin sopiva nimi mun koiralle, sillä toisena kiinnostuksen kohteenani on pakanallisuus, mytologiat sekä erityisesti pohjolan muinaiset kulttuurit ja uskomukset.
Kutsumanimiä on pyörinyt mielessä jo monta. Aluksi ajattelin Viliä, suomalainen ytimekäs ja helppo. Skandinaavisessa mytologiassa Odinnin veli ja merkitsee tahtoa. Mieheni kuitenkin kieltäytyi nimestä heti, sillä hänellä on ollut jo aikaisemmin koira nimeltä Vili - jolta ei kuulemma todellakaan tahtoa puuttunut..
Sitten ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki antaa ainainen haaveeni Álgu. Se on saamea ja tarkoittaa alkua (yllärii) ja on kaikin puolin ihanan pehmeä. Päätinkin sen jo heti, mutta nimeä käyttäessäni huomasin, että aivoni eivät kuitenkaan tuntuneet rekisteröivän sitä, kun muut käyttivät sitä. Joten jäin jälleen pohtimaan asiaa hautaamatta kokonaan Álgua.
Nyt olen miettinyt Mimiriä, Ymiriä, Álgua sekä liuta muita hieman taka-alalle jääneitä saamelaisia sanoja sekä eri mytologioiden hahmoja. Sekä täysin muunlaisia nimiä, kuten Kuje, Mutka (en tiedä mistä tämä tuli :D ) ja Huvi/Hupi.
Mieheni yrittää toitottaa, että kyllä se nimi sieltä tulee, kun pennun jälleen näkee, mutkumutku..
Eniten pennun tulossa jännittää yksinolojen opettaminen, ruokinta ja ympäristön hallinta. Että pystyykö sitä oikeasti toimimaan siten, että pentu oppii luottamaan yksinolon mukavuuteen ja siihen, että mamma hoitaa kyllä sen ulkomaailman kaikkien niiden epämukavienkin asioiden osalta. Oma stressiherkkyyskin jännittää, että toivottavasti se ei tartu turhanpäiten pentuun. Toisaalta, olen jo varautunut tähän stressiasiaan kiinnittämällä erityistä huomiota rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Selkeästi uuden perheenjäsenen (oli kyseessä sitten mikä tai kuka tahansa) tulo antaa aivan uudenlaista motivaatiota myös itsensä ja omien tapojensa kehittämiseen!
Eniten taas odotan pennussa uusia rutiineja. Ahkerampaa ulkoilua ja seuraa pitkille lenkeille. Sekä kaikkia niitä harrastusmahdollisuuksia, kursseja ja luentoja - oppimista!
Mieheni taas taitaa odottaa eniten sitä, että joku on iloisena vastassa aamulla yövuorosta tullessa. Taidan olla aamuisin hieman liikaa unessa tai vaihtoehtoisesti unisen känkkä, ettei mun tapaaminen aamutuimaan ole ihan yhtä ihanaa kuin aina iloisen koiran :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti