Joulukuu sujahti ohi kiireessä. Ensimmäinen viikko pysyi lepoviikkona, mutta sen jälkeen kaikki aika tuntui hupenevan joulujuttuihin ja muuttoon. Siitä huolimatta koettiin Álgun kanssa suuria riemuvoittoja erityisesti perusasennon ja vapaana olemisen kanssa. Joulukuun stressaavuus ja vapaat aiheuttivat sen, että unirytmi kääntyi ja tavaksi tuli käydä vielä yöllä myöhään lenkillä. Oli todella rentouttavaa, kun pään sisäisen hulabaloon ympärillä oli täysin hiljainen kaupunki. Vilkkailla teillä ei näkynyt ketään tai mitään. Sitten eräänä yönä tuli älytön idea päästää Álgu vapaaksi ja katsoa miten käy. Kyseisellä alueella ulkoilee päivittäin varmaan kymmeniä koiria ja reitin varrella on omakotitaloja, joiden pihassa on räkyttäviä koiria. Niin ja puskissa lymyilee fasaaneja. Ei siis mikään helpoin paikka vapaana olemiselle - tai ainakin luulin niin.
Normaalisti Álgu on vapaana vain tuttujen pihoissa tai metsässä. Silloin pyydän sen istumaan ja vapautan siitä. Nyt kuitenkin pyysin Álgun lähelle ja päästin eleettömästi irti. Álgu meni tavanomaisen hepuloimisen sijaan parin metrin päähän ja jolkotteli rauhassa eteenpäin. Kuunteli hyvin pyyntöjä nopeuttaa tai hidastaa sekä siirtyä vasemmalle tai oikealle. Joskus kääntyi vähän katsomaan lisäohjeita ja käsimerkillä toimi halutusti. Se ei myöskään pyrkinyt haistelemaan jokaista penkkaa, kuten yleensä remmilenkeillä.
Arviolta 30-50metrin päästä tuli aukea, johon ohjasin Álgun ja yllytin leikkiin sekä hepulointiin palkaksi hienosta suorituksesta. Otin Álgun kiinni joksikin aikaa kunnes päästiin taas pitkälle suoralle. Kyseinen tie on hiljaisempi, mutta kulkee tiiviin omakotitaloalueen läpi. Päästin taas irti ja tällä kertaa minua odotti vielä suurempi yllätys, sillä Álgu tarjosi koko matkan ajan lähes täydellistä seuraamista!
Ollaan harjoiteltu seuraamista todella vähän, mutta lähellä kävelyä kylläkin. Normaalisti mukana on aina nameja, mutta nyt taskuista ei löytynyt mitään. Palkkasin sosiaalisesti ja Álgun jatkaessa taidonnäytteitään seuruutin sen tien penkkaan ja kaivoin sieltä kepin, jolla palkkailin.
Lenkin jälkeen olin aivan äimänä! Ilmeisesti olen onnistunut opettamaan Álgulle paljon enemmän asioita kuin kuvittelenkaan. Luottamus jätkää kohtaan nousi taivaisiin. Luotin tietysti aiemminkin, mutta noin hieno suoritus vapaaehtoisesti ja vieläpä sellaisten hajuhäiriöiden keskellä..
Tämän jälkeen yöllisistä vapaalenkeistä tuli pieni rentouttava tapa.
 |
Käytiin myös virallisissa terveystarkastuksista hienoin tuloksin, joista löytyy erillinen postaus tästä.
Muutto sujui hyvin. Aloitettiin tavaroiden raahaaminen välipäivillä ja projekti (valitettavasti) jatkui vielä vuoden vaihteen jälkeen. Álgu reagoi jonkin verran meidän ihmisten stressiin, mikä näkyi lievänä hermostuneisuutena ja normaalia suuremmalla reagoimisella ääniin. Muutettiin kerrostalosta keskelle metsää omakotitaloon, joka muistuttaa enemmän erämökkiä. Äänimaisema muuttui siis radikaalisti. Erityisesti hiirten rapina nurkissa on tuottanut ihmetteleviä katseita.
Ollaan yövytty uudessa talossa nyt päälle viikko ja tilanne on tasaantunut koko porukan mielissä. Tavarat alkaa olla suurin piirtein paikoillaan, ihmisten ovat rentouttaneet mieltänsä saunan lämmössä ja Álgukin tajusi heti uuden asumismuodon hyödyt. Kaikki lenkit on käyty vapaana metsässä ja piha on täynnä käpyjä leikkejä varten.
Vuoden vaihde sujui myös hyvin. Muuttoväsymyksestä huolimatta suunnattiin kaverin uuden vuoden bileisiin. Ennen lähtöä naapurit paukuttelivat ilotulitteita (liian aikaisin) ja ne oli ensimmäiset räjähdykset, joita Álgu kuuli. Vähän se ihmetteli, mutta ei sen kummemmin hätkähtänyt. Ei varmaan olisi senkään vertaa ihmetellyt, jos oltaisiin ehditty kotiutua kunnolla. Kaverilla raukka järkyttyi ärhentelevistä chihuista ja merkkasi ekaa kertaa ikinä sisälle.. Omaa häpeää hieman lievensi se, että oltiin onneksi koirataloudessa ja kohteeksi joutunut matto oli jo valmiiksi kuulemma likainen.
Loppuilta sujui rauhallisesti. Àlgu nautti aikuisten ja lasten silityksistä, herkutteli ja lepäsi. Ilotulituksia ei kuulunut sen enempää.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2017 oli Álgun kanssa erittäin mukava. Ensimmäinen kokonainen vuosi yhdessä. Rauhallista tutustumista, oppimista ja hauskanpitoa. Mukaan mahtui tietysti myös ns. harmaita hiuksia, jännitystä ja huonompia hetkiä, mutta ne jäivät onneksi vähempään osaan. Hienoja kokemuksia, viralliset tutkimustulokset ja ensimmäiset kokeet.
Vuosi 2018 on alkanut rauhallisesti ja mukavasti. On kotiuduttu, alettu piirtämään suuntaviivoja uusille rutiineille ja aloiteltu aktiivisempaa treenaamista. Mietin myös treenitavoitteita tälle vuodelle. Niistä lisää täällä.
 |
| Kuvan perusteella ei uskoisi, että on tammikuu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti