sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Nose Work -hajutesti

Käytiin suorittamassa Nose Workin hajutesti hajuna eukapyltus ja läpi meni!

Kyseessä oli meidän kummankin ihka ensimmäinen virallinen (koira)koe. Mulla puski jännityspaniikkia jo kaksi viikkoa etukäteen eikä mistään meinannut viimeisinä päivinä tulla mitään. Testipäivänä olin ihme kyllä hyvinkin tyyni, kunnes päästiin illalla paikan päälle. Mun oli todella hankala pysyä nahoissani ja toimia normaalisti. Koko ajan takaraivossa tykytti halu juosta takaisin autolle ja kurvata paniikissa kotiin. Yritin koko ajan ajatella tilannetta treeninä, mutta ei se kovin hyvin onnistunut.

Testi järjestettiin onneksi sisällä siten, että parkkipaikka oli ihan vieressä. Pystyin odottelemaan Álgun kanssa autossa eikä Álgun tarvinnut kiihtyä muista koirista, mikä mua tietysti hieman jännitti myös. Sekin helpotti kummasti, että oltiin viidensiä eikä alkupuheiden jälkeen omaa vuoroa tarvinnut kauaa odottaa.

Kiitos jännityksen meidän testi oli ainakin mun näkökulmasta yhtä sähläämistä. Edelliset laatikkotreenit olivat menneet täydellisesti, mutta nyt.. Voi luoja, että hävetti!
Lähdössä sopersin ja Álgu kiihtyi entisestään. Se lähti käskyn saadessaan etsimään hajua, mutta harhautui jäljestämään muiden koirien reittejä. Palasi taas takaisin laatikkoetsintään, mutta harhautui useamman kerran uudelleen tutkimaan muita hajuja. Yritti myös kerran mennä sihteerien luo. Mä seurasin perässä, yritin pysyä tyynenä vaikka en enää edes nähnyt koiraa kunnolla ja ajattelin, että meidän aika loppuu varmasti ihan pian. Luultavasti tästä Álgu otti oikein lisäpontta säätämiselleen ja hajujälkien etsimisen lomassa alkoi astua tarkoituksella laatikoiden päälle. Se jopa tarjosi takajalkoja laatikolle! Olen yrittänyt opettaa sille Dobon puolipalloilla tuota samaa, mutta ei olla päästy puusta pidemmälle, kun Álgu astuu aina reippaasti yli ja ohi. Se ei siis ole voinut treeneissä edes tajuta mitä haetaan, että tiedä sitten mistä se keksi juuri tuolla tehdä sen :D
Kysyin varmaan pari kolme kertaa, että joko tuli hylky. Ei ja ei. Lopulta ohjasin Álgun hieman sivuun, että saatiin kummatkin vetää henkeä ja annoin käskyn uudelleen ja se auttoi! Koira lähti aivan eri mielentilalla suoraan oikean laatikon luo.
Ilmaisu ei ollut ihan niin nätti, mitä treeneissä, mutta ilmaisu kuitenkin. Treeneissä ollaan saatu staattinen kuonokosketus, mutta tuolla se hieman tökki ja hakeutui maate. Ollaan viime aikoina treenattu maahanmenoa tokossa, joten oli hassua huomata sen lisäävän liikkeen myös Noseen.
Paniikissa nostin käden ylös ja ilmoitin löydöstä. Siinä samalla ehdin miettiä, että joko se teki elämänsä ekan virheilmaisun ja tuomarin hyväksyessä suorituksen taisin vielä kysyä, että "onko tuo oikeasti oikea laatikko?"  
Ajanottaja sanoi ajaksi päälle minuutin, että paljon sitä ehtii säätämään ja kääntämään pieneen aikaan! Olin aivan varma, että meillä meni puoli tuntia siellä.

Testihuoneesta lähtiessä olotila oli helpottunut ja autossa päälle rojahti ihan kunnolla hyvä mieli. Me tehtiin se! Ei se kaunis suoritus ollut, mutta tehtiin silti!
Voitin oman kisajännityksen ja Álgukin mun sekoilusta huolimatta pystyi toimimaan tarvittavasti. Nyt tiedän mitkä asiat on sellaisia mihin pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota omassa käytöksessä ja ajatusmaailmassa sekä treenatessa. Selkeästi mä olen meistä kahdesta se, joka tarvitsee häiriö- ja koemaisia treenejä..
Tiesin jo aikaisemmin olevani kova jännittämään eri asioita, mutta tästä tapauksesta tuli vahva tarve tehdä asialle jotain konkreettista ja luoda sellaisia tapoja, jotka helpottaa tositilanteissa.

Monet sanoo, että kisajännityksestä pääsee vain kisaamalla, mutta millaisia tapoja teillä lukijoilla on ollut selättää koiraharrastukseen liittyvät jännitykset?

Nämä NW -koekirjat on ihanan värisiä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti