Kaverisunnuntai

Álgu pääsi tänään tyttöjen kerhoon mukaan! Paikalla oli tyttöystävä One sekä vuoden ikäinen Maisa. Myöhemmin, kun pahimmat höyryt oli päästelty mukaan liittyi myös pk. collietyttö Merkki.
Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut ihanan keväinen sää. Aurinko on paistanut heti aamusta alkaen ja lämpötila on pysytellyt plussan puolella. Koirienkin kelpasi rallattaa vähälumisella pellolla.
Toivottavasti nämä kelit pysyvät!

Pääkin ehdittiin kadottamaan 

Siitä onkin taas hieman aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin. Aikaisemmin viikolla iski inspiraatio ja päivitin blogin ulkoasun selkeämmäksi. Kyllä siinäkin meni aikaa useampi tunti, kun tuo koodaus ei ole mun vahvimpia juttuja ja oli pakko muutama väri vaihtaa valmiista teemapohjasta. Se kuitenkin kannatti! Opin paljon lisää blogien koodeista ja uuden ulkoasun myötä kirjoitusmotivaatiokin palasi.

Muutamia kirjoitusideoita jo on. Ainakin toiseen pitäisi ottaa pari kuvaa ja video, mutta saa nähdä miten käy! Olen monesti yrittänyt kuvata meidän touhuista videoita, mutta se on tökkinyt aika pahasti. Tietokoneen mikki on jotenkin rikki ja kaikki äänet kuulostaa pelkältä rahinalta. Naksuttimen naksauskin kuulostaa kolme kertaa pidemmältä rääynnältä..

Kännykkä taas on hankala asetella niin, että se varmasti pysyy paikallaan ja niiden videoiden editoiminen on melkein tylsempi homma kuin koodien setviminen! Mutta haaste on otettu vastaan!

Täältä me tullaan!

Aloitettiin tammikuussa NoseWorkin harjoittelu. Kävin SCYn Turun alaosaston järjestämällä NW -viikonloppukurssilla kuunteluoppilaana ja ostin samantien eukalyptus hydrolaattia sekä yhden purkkimagneetin. Àlgu oppi samantein homman jutun, vaikka minä taas mokailin palkkauksen kanssa. Ollaan tehty harjotteita harvakseltaan, mutta tuossa muutama viikko sitten kokeilin huone-etsintää. Ensimmäinen piilo löyty heti. Ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. Toinen oli vaikeampi ja Álgulla ehti iskeä turhaumat päälle. Pelkäsin jo, että se jättää leikin kesken, mutta ei! Se saikin siitä vielä enemmän draivia ja pitkän huokauksen saattelemana puski eteenpäin löytäen hajun.
Tarkoituksena olisi jatkaa ja mennä ihan kurssille jossain vaiheessa. (Haju) hyötykoiratoiminta kiinnostaa todella paljon, joten todennäköisesti mennään ´vakavammalle´ hajukurssille kuin NoseWorkiin. Olen pohtinut ihan homekoirakoksi ryhtymistä tai johonkin muuhun vastaavaan työhön kouluttautumista hajujen osalta.

Ollaan treenattu hajujen lisäksi jotain pieniä alkuja suuntaan ja toiseen. On alustahommia, nenäkosketuksia, perustaitoja ja ennen kaikkea rauhoittumista erilaisissa tilanteissa. Álgu on innostunut ja treenaa mielellään, mun vaan pitäisi saada joku tolkku omiin möhläilyihini ja keskittymiseeni. Vieläkin tulee tehtyä ihan hölmöjä virheitä, jotka hidastaa oppimista. Olen todella taitava jäätymisessä! Odotan koiralta toivottua käytöstä niin intensiivisesti, etten tajua vaan tuijottavani eteeni koiran tehdessä toivottua juttua jo kolmatta kertaa peräjälkeen.. :D
Onneksi Álgulta löytyy suurimman osan aikaa huumorintajua mun hölmöilyä kohtaan. Ollaan menossa ensi viikolla näyttelykurssille, mikä on meidän ensimmäinen yhteinen kurssi. Toivottavasti siellä sosiaalisen paineen alla saan taas palkkauksen ruotuun!

En ole aiemmin ollut näyttelykurssilla saati näyttelyissä, jollei muutamaa mätsäriä oteta lukuun ja odotan mielenkiinnolla tulevaa. En ole erityisen kiinnostunut näyttelyistä, mutta nyt, kun on koira jonka kanssa voi käydä koittamassa niin miksen menisi? Voihan se olla, että siitäkin puuhasta innostuu enemmän. Tässä harkitsen jo huhtikuulle epävirallista pentunäyttelyä..

Álgu on kasvanut ja kehittynyt tasaiseen ja hyvään tahtiin. Kuten kuvista näkyy on se jo aika iso poika. Niin iso, että sitä välillä ihmettelee, että mihin se mamman ihana pikkupoika on kadonnut! Vielä, kun Álgu on niin hyvätapainen ja rauhallinen. Mitään ongelmia ei oikeastaan ole tullut vieläkään. Kengät on saanut hieman kyytiä ja kengänpohjissa sisälle kulkeutuneita pikkukiviä pitää heitellä laminaattia vasten. Siitä kuuluu varsinkin iltamyöhään kiva kilahtava ääni..

Hampaat on kohta vaihtunut kokonaan, joka päivä tulee verta suusta ja lattialta löytyy pikkuhampaita. Meillä on niitä jo kiva pussillinen säästössä. Yhtenä iltana ihmettelin, että minkä kanssa Álgu oikein leikkii, kun riehu niin hirveesti. Oikein pomppi ilmaan häntä heiluen. Mitään ei näkynyt, kunnes aloin katsomaan tarkemmin ja siellähän se "paini" poskihampaansa kanssa..
Olen tässä miettinyt, että nyt, kun Álgu on noita hampaitaan noin paljon jaellut meillekin niin niistä varmaan pitäisi kehittää jotain. En oo vielä saanut sitä heureka -ideaa, jota lähteä kehittämään, mutta ehkä joku kaulakoru?