Elokuu toi mukanaan uudeksi lajivaltaukseksi tokon. Se on tuntunut aina itselle ykköslajilta, joten päätin aloittaa pohjien rakentamisen oikeasti osaavan opettajan kanssa. Sellaista ei tarvinnut onneksi kauaa etsiä, kun sopivasti Lentsu Välimäki pitää koulutuksia täällä päin. Hän on kisannut useamman koiran tottelevaisuusvalioksi ja olin kuullut hänestä pelkkää hyvää.
Ensimmäinen kerta oli viime viikolla, mutta jouduin menemään sinne pelkäksi kuunteluoppilaaksi Álgun kärsiessä vatsavaivoista. Muita seuraamalla oppii kyllä silti todella hyvin ja oli mukavaa, kun meidän ryhmässä on meidän lisäksi yksi koirakko ihan alussa ja toinen koirakko hieman pidemmällä. Näki miten alkuopetus tehdään ja miltä kyseinen liike voisi näyttää valmiimpana.
Tunnin teemana oli perusasento, seuruu, peruutus sekä paikalla olo. Sain kattavat kotiläksyt näihin kaikkiin, mutta Lentsu ihanasti myös sanoi, ettei tarvitse tehdä kuin juuri sen verran mitä ehtii. Viikko on lyhyt aika.
Lentsu pisti myös heti kaikki palikat uuteen järjestykseen neuvoillaan. Olen oppinut lukuisten keskusteluiden myötä, että esim sivulletulossa pitäisi saada heti alusta alkaen just eikä melkein oikein koiran asento ja paikka. Kuvittelin siis tottakai, että Lentsukin korostaisi näitä asioita, mutta ei! Lentsu keskittyy motivaatioon. Ihan sama, vaikka asento olisi alussa miten sattuu, kunhan motivaatio saadaan rakennettua liikkeeseen ja sen jälkeen vasta lähdetään hinkuttamaan tekniikkaa.
Tämä tuntuu edelleen kummalliselta, mutta olen tehnyt asiat hänen neuvomallaan tavalla. Eniten mietityttää se, että miten osaan yksinäni tuntien ulkopuolella hioa liikkeet kuntoon.
Viikossa saatiin aika paljon aikaiseksi. Àlgu on oppinut seuraamaan aika kivasti ja tiiviisti. Tarjoaa tätä varsinkin lenkeillä pitkiäkin matkoja. Tietysti pikkuvikoja löytyy vielä, mutta olen yllättynyt miten nopeasti tämän kanssa edettiin. Perusasennosta se alkoi jo hieman tajuamaan, että siinä täytyy tulla lähelle, mutta tarjoaa todella usein oikeaa puolta, vaikken ole siitä palkannut kertaakaan. Vasemmalla puolella jää kauas ja kääntää helposti perän ulospäin. Pyrkii siis tuijottamaan mua silmiin mahdollisimman paljon eikä oikein ymmärrä, että sitä katsekontaktia ei tarvii jokaisessa liikkeessä ja tempussa.. Tätäkään en muuten ole muistaakseni missään vaiheessa erityisesti korostanut. Se vaan tykkää tuijotella syvälle ihmisten sieluun :D
Peruutus menee jo muutaman selkeän askeleen. Tässä jouduin ohjaamaan namilla aika paljon.
Eilen oli toinen kerta, jonne Álgukin pääsi mukaan. Ennen tunnille menoa mietin, että kuinkakohan pahasti se kerää kierroksia, kun näkee pitkästä aikaa muita koiria, mutta kyllä se jossain sopukoissaan muisti näyttelytreeneistä, mitä hallille meno tarkoittaa. Kierroksillehan se silti nousi, mutta pyrki rauhoittamaan itsensä ja luopui muista koirista vaatimalla erinäisillä tempuilla nameja. Koko tunti menikin väliaikoineen töitä tehden, kun heti jos pidin tauon tehtävien jakelusta Álgu herpaantui tuijottelemaan muita ja keräämään lisää kierroksia. Odotellessa treenattiin maatemenoa sekä maassa pysymistä sekä perusasentoa. Varsinaisen tunnin teemana oli ruutu, luoksetulo ja paikalla olo.
En ole koskaan treenannut ruutua ja Álgun kanssa eteen lähettämistä ei ole kokeiltu kuin ehkä pari kertaa ja nekin ovat olleet lyhyitä matkoja. Että aika hurjalla tavalla sitä tulikin alotettua meidän yhtenen tokoura!
Tätä lähdettiin treenaamaan siten, että koiran kanssa vietiin yhdessä lelu tai ruokapalkka ruutuun, jonka jälkeen käveltiin kauemmas mistä lähetettiin koira ruutuun. Päätin kokeilla lelulla ja välimatkaa otin n. kymmenen metriä. Päästin Álgun hihnasta ja omaa epävarmuuttani näytin kädellä kohti lelua ja sanoin "mene", vaikka piti alusta alkaen sanoa se käsky, jonka ruudulle haluaisi. Yllätyin, kun Álgu räjähti lähtöön aivan täysillä. Paineli niin, etten ehtinyt edes tajuamaan ja suoraan lelulle hepuloimaan. Huvitti, että hepulista huolimatta pysyi ruudussa lelun kanssa. Aivan kuin olisi tajunnut, että siinä menee jotkut rajat.
Toisella kerralla sanoin "ruutu", mutta näytin vielä kädellä. En tiedä miksi se tulee jostain selkärangasta asti, että pitää näyttää. Tällä kertaa Álgu lähti hyvin, mutta harhautui sivummalle kuultuaan toisen koirakon äänen. Palasi kuitenkin lelulle heti.
Siitä jätin Álgun ilman remmiä, talutin pienen matkan vain pannasta jonka jälkeen päästin irti ja pyysin pysymään mukana ja se pysyi! Jumankekka miten hyvin se seurasi vieressä sen yli kymmenen metrin matkan lähetyspisteelle! Pää vähän pyöri, mutta mun silmään pysyi kivassa kohtaa ja vaikutti iloiselta. Alunperin pelkäsin sen karkaavan heti lelulle tai lähtevän muiden perään.
Tällä kolmannella kerralla sain pidettyä sanat ja kädet kurissa ja sanottua eleettömästi "ruutu" ja Álgu lähti yhtä räjähtävän onnellisena lelulle kuin aikaisemminkin eikä ottanut häiriötä muista.
Luoksetuloa me ei tehty, kun paikka -käsky on vielä niin vaiheessa. Treenattiin vaan sitä. Alkuun sain kolme todella hyvää toistoa, jonka jälkeen Álgu alkoi väsyä eikä jaksanut enää keskittyä. Lentsu pyysi meitä kokeilemaan jotain muuta ja näytin missä vaiheessa perusasento on. Meidän ongelmiin Lentsu kehoitti kokeilemaan apuna seinää, jolloin koiran on pakko tulla lähemmäs ja fiksumpaan kohtaan. Tätä tein pitkin tuntia ja sujui ihan hyvin. Seuraava etappi on saada Álgu istumaan siihen.
Aika pian Álgu sai taas kerättyä voimansa ja uusi työmotivaatio nousi pintaan. Tunnin lopuksi me kaikki kolme koirakkoa olimme samaan aikaan kentän puolella häiriöinä toisillemme. Tein Álgun kanssa tosi helpotettua perusasentoa, makaamista ja leikittiin. Tunti lopetettiin yhteiseen paikkamakuuseen, jossa Lentsu toimi liikkurina. Sain otettua muutamia lyhyitä askeleita pois päin koirasta, johon olen erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa.
Lentsu on innostava kouluttaja ja löytää kaikesta hyvää sanottavaa. Mekin saatiin pitkin tuntia paljon kehuja Álgun motivaatiosta ja keskittymiskyvystä. Seuraaminen on kuulemma jo niin hyvällä mallilla, ettei siihen tarvitse tällä hetkellä edes kiinnittä niin paljoa huomiota vaan voin hyvin keskittyä muihin hankalampiin juttuihin!
