Toinen kerta lampailla

Käytiin eilen toista kertaa sytyttelemässä lampaille Koirataidolla. Oltiin eri laitumella vähän pienemmän lauman kanssa. Tällä kertaa ei mennyt yhtä loistokkaasti kuin ensimmäisellä, mutta ainakin opin taas enemmän sekä koiran ohjaamisesta, että lampaista.

Meidän tullessa paikalle edellinen paimennusryhmä juuri lopetteli ja jouduttiin kulkemaan hyvin läheltä muita koiria. Viime aikoina toisten koirien ohittaminen on mennyt hienosti kotilenkeillä, mutta tällaisissa spessutilanteissa Álgu on pistänyt ihan ranttaliksi. Varauduin jännitykselläni samaan, mutta yllättävää kyllä tällä kertaa lihapullat tekivät kauppansa! Odoteltiin hienosti puolentoista metrin päässä toisista koirista kurssilaisten loppupuheiden ajan. Ehkä tilanne muistutti Álgun mielestä keväistä näyttelykurssia, jossa piti tehdä samaa. Jännä homma, mutta olen ylpeä itsehillinnän löytymisestä!

Tämän jälkeen alkoikin sähläys. Kurssilaiset lähtivät ja meidän kanssa backuppiksi jäi Kaisan vanhin koira Heili. Álgu olisi halunnut vaan hengailla mummon kanssa ja nuuskia pitkin maita ja mantuja ja, kun lampaat tulivat esiin alkoi show. Piti haukkua ja leikkiä kengurua kiihdyksissä ja taas haistella hypenä ilmaa ja maata. Syynä levottomuuteen oli todennäköisesti se, että tontilla elelee tällä hetkellä neljä juoksunarttua.. Yhtään ihme, että nuoren pojan pää oli sekaisin.
Meidän tehtävänä oli ajaa koko laumaa rauhallisesti laitumen reunoja myötäillen keskittyen tasaiseen ja järkevään kulkutahtiin ja siihen, että Álgu ei rynnisi vaan tekisi töitä rauhallisesti.
Alku oli yhtä liinasta hillittemistä ja pyörimistä, mutta puolivälissä fokus oli yhä useammin ja pitkäkestoisemmin lampaissa. Näkyi sitä samaa, mitä ekalla kerrallakin. Loppuvaiheessa alkoi taas nenä käymään ja ajatus hajaantumaan. Alun jälkeen kyllä kuunteli yllättävän hyvin suuntaohjeita niin puheesta kuin minun elehdinnästäkin. Ja niitähän en ole edes opettanut koskaan.

Tauolla Álgu pyöri ja hyöri. Yritti päästä merkkailemaan joka kohtaa ja liehitteli Heiliä, joka arvokkaasti ignoorasi kokonaan klopin yrittelyt.
Sen jälkeen tehtävänä oli ajaa lauma aidan viertä pitkin vähän matkan päähän, tehdä kaarre niiden eteen, ajaa takaisin päin ja tehdä jälleen uusi kaarre.
Álgu lähti nätisti kulkemaan mun kanssa lampaiden perässä. Oikealle kaarteelle lähdettäessä sen oli hankala käsittää, että sen pitäisi pysyä mun vasemmalla puolella etäämmällä siten, että mä olen sen ja lampaiden välissä. Lähti kylläkin suht oikeasta kohtaa kaarteen lopussa taas ohjaamaan lampaita eteenpäin. Tiedä sitten oliko oikeasti virettä yllä vai tajusiko vain mitä haettiin. Toisessa päässä kaarteessa sama hapuilua, mutta kolmannella kerralla se jo selkeästi tajusi mitä yritin viestittää.
Tehtiin vielä pari toistoa siinä ja sitten lopetettiin kokonaan.
Mulle oli erityisen vaikeaa ohjata koira jättämään minut sen ja lampaiden väliin, kun se luontaisesti olisi halunnut juuri toistepäin. En osannut luoda tarpeeksi ohjausta ja työntöä ulkokaaren muodostumiselle ja nyt tätä kirjoittaessa mietinkin, että pystyisiköhän sitä treenaamaan kotioloissa jotain muuta kohdetta kiertämällä?

Olin tietysti vähän pettynyt, että tuli tällainen notkahdus. Se kyllä olisi ollut odotettavissakin, jos olisin tajunnut yhtään miettiä asiaa. Viimeksi lampailla Álgu ei ymmärtänyt tytöistä tai hajuista paljon mittään, mutta nythän se on jo tältä osin ihan eri koira. Viimeksi oltiin laitumilla ja tällä kertaa pihalaitumella, jossa käy paljon koiratrafiikkia. 1+1 = hämmentynyt teinikoira.
Kaisan mielestä ne pienet syttymispiikit oli kuitenkin lupaavia ja päätettiin, että sovitaan vielä kolmas kerta. Veikkaan, että itselle viisi kokeilukertaa on maksimi. Jos siinä ajassa ei näy selkeää vireen nousua niin sitten on varmaan turha enää koittaa, jollei Kaisa sitten näe koirassa jotain.