Ensimmäinen viikko

Nyt on taputeltu ensimmäiset seitsemän päivää pennun kanssa ja tässä on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä! 

Matkasta

Perjantaina Kouvolassa yöpyessä ei tullut uni kuten epäilinkin jo ennen lähtöä. Lauantaina noin kuuden (vai oliko se sittenkin seitsemän?) aikaa startattiin kohti kasvattajaa noin kolmen tai neljän tunnin yöunilla. Onneksi mies sai nukuttua paremmin ja parin tunnin ajomatkalla yritin pelkääjän paikalla torkkua, kylläkin huonoin tuloksin.
Perillä meitä odotti 'vain' kuuden pennun lauma emänsä kanssa. Kaksi pennuista oli lähtenyt jo edellisenä päivänä.

Mun tyylikkään juurikasvun sijaan keskittykää tuohon termiittilaumaan ;)

Mun villasukka vietiin jalasta heti

Oli todella suloista miten meidän penneli kävi heti meidät nähdessään kummankin sylissä pyörähtämässä. Siitä ei valitettavasti ehtinyt kukaan ottaa kuvia, mutta muuten tuli räpsittyä kymmeniä kuvia kasvattajan luona ennen lähtöä.
Kahvittelun ja papereiden tekemisen jälkeen oli aika aloittaa kuuden tunnin kotimatka. GPS näytti matkan pituudeksi n. viisi tuntia, mutta juuri sille päivälle osui pakkanen ja lumikuuroja, jotka hidastivat matkan tekoa.
Olin varautunut, että lähtiessä pentu alkaisi pyöriä ja itkeskellä, mutta matka alkoi ja loppuikin kivuttomasti. Pentu ihmetteli hetken aikaa pää pyörien, mutta sitten pisti nukkuen ja nukkuikin lähes koko matkan. Välillä pää nousi ihmettelemään lähinnä miehen meininkejä kuskin paikalla ja neljä kertaa tuli myös oksennus.
Autossa tuli myös päätettyä pennun nimi - Álgu. 

Kotona Álgu oli selkeästi ihmeissään, mutta tajusi jutun jujun meidän heittäytyessä heti sänkyyn pötkölle. Vuorokauden sisään yli kymmenen tuntia autossa istumista oli kummankin kropalle ja päälle tällä kertaa liikaa ja oma rakas sänky oli jälleen kerran taivaallisen kutsuva. Álgu ihmetteli hetken, mutta kömpi sitten tiukasti miehen kainaloon kerälle jatkamaan uniaan.



Ensimmäiset päivät

Olimme pentuun valmistautuessa päättäneet siirtää sängyn päälimmäisen patjan lattialle, jotta voisimme nukkua pennun kanssa ensimmäiset viikot. Tämän ansiosta ensimmäinen yö oli heti rauhallinen. Álgu nukkui meidän välissä pyrkien aina jomman kumman kaulan päälle tai muuten pään lähelle nukkumaan. Se pysyi rauhallisena ja pissahädänkin iskiessä heräsin sen liikkeisiin heti ja ehdittiin hyvin ulos talon nurkalle.

Havainnoillistava kuva 1.

Havainnoillistava kuva 2.

Kuten kuvista näkyy ensimmäiset kolme päivää menivät lähinnä lekotellessa vieretysten. Álgu käynnistyi hyvin hitaasti ja leikkiminenkin aloitettiin hissuksiin pienillä pätkillä. Ulkona käytiin ahkerasti ja tyyppi tajusi parin ekan päivän aikana, että talon nurkalla on vessa ja sinne kulkee ihmisen mallinen taksikyyti. Toinen korvakin yritti pikkuhiljaa pystyyn.

Sohva osoittautui Álgun lempipaikaksi

Álgun ensimmäisen viikon talvilook. Alla fleeceä ja päällä Weatherbeeta.

Ruosteisen koneiston käynnistyttyä Álgusta paljastui herra the Termiitti. Vauhtia, taistelutahtoa ja painimisintoa oli yhden yön aikana ilmestynyt kymmenkertaisesti. Kaikkea pitää repiä, raastaa ja yrittää sata kertaa jätä -käskyistä huolimatta (kumma juttu, että tää oli eka mikä käsky mikä opeteltiin..). Lelut saa kyytiä kunnon ärinän siivittämänä ja draivia löytyy töiden tekemiseenkin, vaikka opiskelu onkin vielä uutta ja hämmentävää.

Olen myös huomannut olevani itse aivan tajuttomassa ruosteessa. Tekniikoita ei meinaa muistaa millään. Ne taas mitä muistaa ja alkaa harjoittelemaan saa kummatkin hieman hämilleen ja jumiin, kun palkkaus on vähän väliä myöhässä. Saa nähdä kuinka nopeasti saa itsensä koulutettua taas järkeväksi kouluttajaksi!

Keskiviikkona käytiin läheisen eläinkaupan pentutreffeillä. Siellä oli ainakin kymmenen pentua vapaana suuressa kaupassa ja Álgu oli aivan riemuissaan. Oltiin aikaisemmin päivällä käyty tutustumassa kauppaan ja tekemässä ostoksia, joten paikka oli jo tuttu, mutta voi sitä ilahtumisen määrää, kun toisella kerralla vastassa olikin saman ikäisiä leikkikavereita!
Álgu alkoi jo puolen tunnin päästä olla ihan väsyksissä ja tuli jalkoihin sen oloisena, että voitais lähteä. Kotona ruoka ja uni sitten maistuikin. Pentutreffeillä oli ilahduttava huomata miten reipas ja tasapainoisesti Álgu leikki. Ei mennyt överiksi ja otti kaiken kokoiset ja luontoiset leikkijät hyvin huomioon. Reippaus erityisesti sai hymyilemään sillä olin jo hieman ehtinyt miettiä miten moinen tapahtuma sujuu Álgun ujouden takia. Kodin ulkopuolinen maailma on jännittänyt aika tavalla, mutta sitä ei onneksi ollut nähtävissä muiden pentujen keskellä.

Niin ja ehdittiin me viikon aikana käydä myös maalla mun äidillä, jonne tuli kahville myös isovanhemmat. Siellä Álgu oli ulkona selkeästi rennompi, kun ympärillä ei häärinyt valoja ja ääniä niin paljon. Myös talo tutkittiin erittäin reippaasti ja vieraisiin ihmisiin ei joko kiinnitetty mitään huomiota tai heitä käytiin jossain vaiheessa moikkaamassa iloisesti.

Perjantaina päästiin lopuistakin suurimmista ulkoiluun liittyvistä jännityksistä, kun käytiin leikkimässä aikuisen Hupi -collietytön kanssa. Hupia Álgu ei jännittänyt yhtään, mutta alkuun kävely autolta kauemmas oli hieman jännittävää. Onneksi Hupi oli kuitenkin mitä loistavin tsemppari ja rohkaisi Álgua seuraamaan muuta porukkaa. Läheisellä niityllä Álgu sai liinassa painella menemään kaverin ollessa vapaana.
Aikuisen koiran kanssa ulkoilusta oli niin suuri hyöty, että samana iltana käytiin ulkona jo paljon reippaammin ja seuraavana aamuna kierrettiin jo koko talon ympäri vilkkaasta liikenteestä huolimatta.

Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Tämän viikon aikana on tullut n. viidet pissat sisälle mun mokan takia ja yhdet kakat. Nekin kyllä Álgu kävi tekemässä kohteliaasti vessanpytyn eteen. Joka yö ollaan saatu nukkua puoli tuntia - tunti kauemmin kuin edeltävänä. Nyt mennään jo seitsemässä tunnissa.

Tähän mennessä opeteltua:
- oma nimi
- jätä
- istu
- tule

Työn alla:
- yksinoloharjoitukset (sujuu niin maan mahtavasti!!)
- irti

- tänne

- kontakti

- etsimisleikit

Kohta!

Parin tunnin päästä on lähtö Kouvolaan. Mies vielä nukkuu yövuoron jäljiltä ja odotan, että hän heräisi. Tällä viikolla jokainen päivä on ollut erilainen jännityksen osalta. Keskiviikkona jännitys muodostui toiminnallisuudesta ja selkeistä ajatuksista, eilen taas.. No eilen oli suursiivouspäivä ja ilmassa saattoi olla 'hieman' sähläämistä.. Onnistuin mm. ostamaan tavallista jogurttia laktoosittoman sijaan, söin sitä eilen iltapalaksi ja vielä tänään aamulla. Vasta huonon olon tultua tajusin, että hetkineen. Saattaa tulla odotettua mielenkiintoisempi ajomatka :D

Nämä viimeiset hetket kotona pitäisi käyttää pakkaamiseen, mutta ajatus pyörii lähinnä koirakirjojen ympärillä. Lainasin kirjastosta n. kuukausi sitten läjän erilaisia koirakirjoja, joita oon nyt kahlannut läpi. Dobo -kirjaan sekä Pärssisen teokseen en ole vielä päässyt käsiksi, joten niistä en osaa sanoa mitään, mutta Kaimion Pennun kasvatus sekä Naksutinkoulutusta koirallesi ovat osoittautuneet jälleen suosittelemisen arvoisiksi teoksiksi.

Kävin tiistaina äidin kanssa Ikeashoppailulla ja ostin sieltä pennulle ensimmäisen pehmolelun. Meille on miehen kanssa huomaamatta muodostunut perinteeksi käydä ostamassa uudelle pennulle nimenomaan Ikeasta pieni pehmolelu. Aikaisemmin ollaan tehty valinta yhdessä, mutta miehen työkiireiden vuoksi valinta jäi tällä kertaa mulle ja mielestäni onnistuin valitsemaan hyvin kaikista niistä vaihtoehdoista:

Isonenäinen possu on yllättävän hankala kuvattava! Saa itsensä näyttämään monessa kulmassa hyvin hassulta. Mutta toivon, että tämä Nasu kelpaa pennulle :)

Pennun odottamisen huumaa

Pahoittelut mahdollisesta töksähtelevyydestä. 

En ole kirjoittanut tekstiviestejä pidempää tekstiä hyvin pitkään aikaan~

Voi apua! Tänään tajusin, että jäljellä on enää neljä päivää pennun tuloon tämä päivä mukaan laskettuna. Vain kolme päivää reissun alkuun. Tähän on valmistauduttu henkisesti koko syksy ja erityisesti viimeinen kuukausi. Silti tuntuu, ettei täällä ole valmista ollenkaan!
Vielä pitää pestä pyykkiä, järjestellä tavaroita ja muistaa hengittää!
Perjantaina auto starttaa kohti Kouvolaa, jossa yövytään ystävien luona ja lauantaina ajetaan loppumatka kasvattajalle. Sieltä sitten saman päivän aikana takaisin kotiin. Saa nähdä kuinka hyvin saa nukuttua torstaina saati perjantaina..

Viime viikot ajatukset ovat pyörineet erityisesti nimen ympärillä. Muille pennuille on jo keksitty kutsumanimet, mutta meidän vielä odottaa. Viralliset nimet pennut saivat karjalalaisten runonlaulajien mukaan. Me valittiin nimivaihtoehdoista Iivan Onoila, runojen ja loitsujen tietäjä, jonka monet runot jäivät keräämättä talteen. Mystistä ja hieman salamyhkäistä ja erittäin sopiva nimi mun koiralle, sillä toisena kiinnostuksen kohteenani on pakanallisuus, mytologiat sekä erityisesti pohjolan muinaiset kulttuurit ja uskomukset.
Kutsumanimiä on pyörinyt mielessä jo monta. Aluksi ajattelin Viliä, suomalainen ytimekäs ja helppo. Skandinaavisessa mytologiassa Odinnin veli ja merkitsee tahtoa. Mieheni kuitenkin kieltäytyi nimestä heti, sillä hänellä on ollut jo aikaisemmin koira nimeltä Vili - jolta ei kuulemma todellakaan tahtoa puuttunut..
Sitten ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki antaa ainainen haaveeni Álgu. Se on saamea ja tarkoittaa alkua (yllärii) ja on kaikin puolin ihanan pehmeä. Päätinkin sen jo heti, mutta nimeä käyttäessäni huomasin, että aivoni eivät kuitenkaan tuntuneet rekisteröivän sitä, kun muut käyttivät sitä. Joten jäin jälleen pohtimaan asiaa hautaamatta kokonaan Álgua.
Nyt olen miettinyt Mimiriä, Ymiriä, Álgua sekä liuta muita hieman taka-alalle jääneitä saamelaisia sanoja sekä eri mytologioiden hahmoja. Sekä täysin muunlaisia nimiä, kuten Kuje, Mutka (en tiedä mistä tämä tuli :D ) ja Huvi/Hupi.
Mieheni yrittää toitottaa, että kyllä se nimi sieltä tulee, kun pennun jälleen näkee, mutkumutku..

Eniten pennun tulossa jännittää yksinolojen opettaminen, ruokinta ja ympäristön hallinta. Että pystyykö sitä oikeasti toimimaan siten, että pentu oppii luottamaan yksinolon mukavuuteen ja siihen, että mamma hoitaa kyllä sen ulkomaailman kaikkien niiden epämukavienkin asioiden osalta. Oma stressiherkkyyskin jännittää, että toivottavasti se ei tartu turhanpäiten pentuun. Toisaalta, olen jo varautunut tähän stressiasiaan kiinnittämällä erityistä huomiota rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Selkeästi uuden perheenjäsenen (oli kyseessä sitten mikä tai kuka tahansa) tulo antaa aivan uudenlaista motivaatiota myös itsensä ja omien tapojensa kehittämiseen!

Eniten taas odotan pennussa uusia rutiineja. Ahkerampaa ulkoilua ja seuraa pitkille lenkeille. Sekä kaikkia niitä harrastusmahdollisuuksia, kursseja ja luentoja - oppimista! 

Mieheni taas taitaa odottaa eniten sitä, että joku on iloisena vastassa aamulla yövuorosta tullessa. Taidan olla aamuisin hieman liikaa unessa tai vaihtoehtoisesti unisen känkkä, ettei mun tapaaminen aamutuimaan ole ihan yhtä ihanaa kuin aina iloisen koiran :D