Eräänlainen virstanpylväs oli se hetki, kun pennun tulo varmistui ja tuli liityttyä Suomen Collieyhdistykseen. Ensimmäiset sähköpostit ja jopa laskun ilmestyminen postiluukusta oli ilahduttava kokemus!
Kuitenkin suurin riemu syntyi ihka ekan Colliesanoman saapuessa. Jotenkin sitä vaan oli haaveillut siitä, että kotona tuhisee oma pentu ja samaan aikaan on lehti, jota oikeasti odottaa ja josta pennun myötä voi opetella tunnistamaan ihmisiä ja koiria. Ja näkyihän siellä sivuilla mainintoja muistakin Nuuskakairalaisista! Alaosastojen colliekilpailuissa oli useampi Nuuskislainen sijoittunut.
Iloinen yllätys oli ehdottomasti lehden laatu. Olin pelännyt, että luukusta tipahtaa sellanen A5 kokoinen mustavalkoinen omatuloste, mutta ei!
Sopivan kokoinen, värikuvat ja paperin laatu on miellyttävää. Kuvat on laadukkaita ja layout on muutenkin yllättävän harkittu ja siisti. Tämän perusteella mun viimeisimmät mielikuvat rotuyhdistysten lehdistä on jostain keskiajalta!
Jututkin olivat mielenkiintoisia ja suht hyvin kirjoitettua. Erityistä tekstilaadun vaihtelua en huomannut. Kaikin puolin iloinen yllätys. Suuri plussa siitä, että kannessa komeili nahkapoika.
Tänään tuli toinen Colliesanomat ja pikaisen selaamisen perusteella näyttää olevan yhtä hyvin onnistunut painos tämäkin. Harmillisesti vaan posteljooni oli onnistunut kastelemaan lehden alareunan kokonaan. Ei se lukemista haittaa, mutta sai jonkin aikaa kuivatella ennen kuin uskalsi koskea.
Olen hehkuttanut mielessäni tulevaa iltaa, kun voi syventyä kaakaolasillisen kera lukemaan uutta lehteä ja rentoutumaan..
Millaisia lehtiä olette nähneet muilla rotujärjestöillä? Oletteko tykänneet niistä? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti