Ensimmäinen paimennuskerta!

Aloitettiin juhannuksen vietto Álgun paimenvietin herättelyllä uskomattoman kauniilla perinnelaitumilla Koirataidon Kaisan opastuksella. Mukaan lähti myös mieheni sekä Kaisan ystävä.
Olin kuvitellut ensimmäisen kerran menevän eri tavalla enemmän koulutustilanteena esim. pyöröaitauksessa pienellä laumalla, mutta Kaisa ottikin meidät heti hommiin mukaan, mikä tarkoitti 150 lampaan, mullikoiden ja kahden hevosen kohtaamista!

Álgu yllätti jo heti kättelyssä menemällä Kaisan koirista ihan sekaisin. Käveltiin ensimmäiselle laitumelle ja jätkällä ei ollut mitään rotia. Ihmiset oli sille tyhjää ilmaa ja se jopa veti remmissä, mitä se ei normaalisti tee. Äänien päästessä suusta mietin jo sitä paimennuksessa tärkeää hallintaa, kontaktia koiran ja ihmisen välillä, malttia ja miten meillä ei sitä näytä nyt olevan..

Álguhan on todella hyvin käyttäytyvä. Rauhallinen ja kiihtyessäkin pysyy normaalisti joku roti, joten tämän sekoamuksen mittakaava tuli puun takaa.
Kävellessä tein pieniä muistutteluja, että "hei, minäkin oon täällä", mikä autto kunnes nähtiin lampaat. Olin jostain syystä kuvitellut, että Álgun nähdessä ekan kerran lampaita se olisi jonkin verran pohdiskeleva, ehkä jopa epäileväinen. No ei ollut! Álgu unohti hetkellisesti toiset koirat ja olisi halunnut mennä suoraan moikkaamaan lampaita.

Odotellen

Seurattiin vierestä, kun Kaisan koirat hakivat ja kokosivat lauman laskettavaksi. Odottelu sujui hyvin, kun Álgu otti esimerkkiä toisista. Se selkeästi tajusi, että nyt on muilla tehtävä päällä ja täytyy pysyä paikoillaan kuten muutkin.
Laskennan jälkeen tuli meidän vuoro. Saatiin sytytellä ja kokeilla ajaa lauma kauemmaksi laitumelle varjoon. Álgu lähti hienosti kohti lampaita. Rauhallisesti, mutta selkeästi kiinnostuneesti. Se sai mennä pitkällä liinalla ja mä kuljin tukena sekä esimerkkinä vieressä. Tästä lyhyestä pätkästä ei osannut vielä sanoa, että mitä siellä päässä oikeasti tapahtui vai tapahtuiko edes mitään, mutta alku vaikutti omaan silmään hyvältä. Ei se sentään haneen lähtenyt!

Sitten siirryttiin toiselle laitumelle, jossa oli isompi lauma sekä muut eläimet. Matkalla Álgu päästeli höyryjä toisten kanssa ja sen jälkeen alkoi näkyä selkeämpiä järjen hetkiä. Toiselle laitumelle tuli matkaan vain Louhi kelpie, jossa Álgu oli edelleen hyvin kiinni. Kaiken kaikkiaan Álgu tuntui seuraavan yhtä paljon lampaita kuin Louhea.
Saatiin heti ensimmäinen työtehtävä, kun mullikat tuli vastaan. Meidän piti ajaa ne hieman kauemmaksi Kaisan hakiessa koiransa kanssa lampaat kauempaa. Álgu on kerran aikaisemmin nähnyt nautoja aitojen takaa, mutta yllätyin silti miten rohkeasti se meni niiden kanssa heti nokakkain ja alkoi jopa hieman ohjaamaan niitä! Se ei kylläkään montaa sekuntia kestänyt kerrallaan, mutta yritin itse kulkea jälleen esimerkkinä ja Álgu selkeästi seurasi tarkasti mitä teen. Saatiinkin mullikat oikeaan paikkaan yhdessä.

Käveltiin takaisin muiden luo, jonne hevosetkin tuli. Jännitin Álgun reaktioita, mutta mitä vielä! Jätkä rakastui varsinkin isompaan Urikaan täysin. Nuuhkivat toisiaan ja päivän edetessä mitä useammin Álgu pääsi Urikan läheisyyteen sen enemmän olemuksesta näkyi kiintymystä. Se olisi halunnut koko ajan kulkea toisen lähettyvillä.
Harmittaa, kun en tajunnut pyytää muita ottamaan kuvia kohtaamisesta.

Laidun oli jaettu kahteen osaan ja Kaisa ajatti lampaat toiselle puolelle Louhen kanssa. Siinä päästiin taas kokeilemaan hommia, kun pyrittiin sivustalta pitämään lauman menosuunta oikeana. Sillä matkalla Álgun olemus muuttui muutaman kerran sen keskittyessä lampaisiin, mutta mitä suurempaa ihmettä ei tapahtunut. Kaisan ystävä totesi, että ne hetket näytti hyviltä.
Sen jälkeen meidän tehtävänä oli lähinnä odottaa ja seistä pusikoiden edessä, ettei lauma tarkastuksen aikana ala vetelehtimään tilanteesta pois. Tämä tuotti Álgulle hankaluuksia. Se keskittyi taas todella kiinteästi Louheen eikä tykännyt yhtään siitä, että toinen sai liikkua ja käydä jopa iskän luona(!!!), kun hänen taas piti vaan seistä mun tylsimyksen kanssa paikallaan.
Sitten yksi lampaista yritti livohkaan ja Álgulla vissiin napsahti jotkut palikat päässä, kun sen olemus muuttui jälleen täysin eriksi ja se yritti lähteä lampaan perään. Ehkä vietti hieman nousi ja tuli halu pitää lauma kasassa?

Louhi varmistaa taka-alalla

Louhen kyylääminen ja pieni sekoilu loppui samantein, kun tuli taas meidän vuoro toimia. Saatiin ajaa lauma takaisin toiselle laitumelle. Kävelin kohti lampaita ja Álgu lähti todella kivasti vetämään liinaa pitkälle ja mulla alkoi sydän läpättää, kun huomasin sen oikeasti tosissaan haluavan mennä lampaiden perässä. Kaiken kruunasi se, että meno ei ollut päätöntä vaan se alkoi tarkkailemaan kumpaakin reunaa ja teki nättiä liikettä vasemmalle ja oikealle sen verran, mitä pystyin liinalla antamaan liikkumatilaa.
Kaksi kertaa se unohti pari lammasta jälkeen, mutta ohjauksella haki ne takaisin laumaan.

Tässä vielä video aivan lopusta, kun Álgu ohjaa lampaat portista sisään. Haukkua kuuluu, mutta ainakin omien muistikuvien mukaan (ai miten niin oli omistajallakin jännää..) se ei pääsääntöisesti haukkunut lampaiden perässä kulkiessaan:

Olen niin ylpeä pojasta! En olisi voinut kuvitellakaan, että meillä menisi näin hyvin ensimmäisellä kerralla! Tässä vaiheessahan ei voi vielä sanoa mitään vietin noususta, mutta Kaisankin mielestä siellä päässä liikkui jo jotain. Collieillahan on todella hajanaisesti paimennuspalikoita ja usein kuuleekin koirista, jotka eivät ole olleet ollenkaan kiinnostuneita lampaista. Álgu on siis jo mukavasti plussan puolella. Erityisesti, kun mukaan ynnätään kaikkien muiden eläinten ja ihmisten kohtaamiset.
Lisäksi tässäkin lajissa näkyi selkeästi Álgun matkimishalu ja -kyky. Se voisi hyvinkin oppia homman Do as I do -tekniikalla, mitä ollaan monessa muussa pikkujutussa kokeiltu aikaisemmin.

Toista kertaa odotellen..