Hoidossa

Viime viikko meni Álgun osalta kyläpainotteisesti. Siskon kissa on alkanut sietämään ajatusta siitä, että kylässä on koira, joten sisko halusi ottaa Álgun yökylään. Päätettiin valmistautua asiaan tarkasti jo alkuviikosta niin, että menin maanantaina Álgun kanssa sinne yöksi. Tyypit sai totutella toisiinsa rauhassa ja hallitusti tulevaa varten. Álgu on vähän liian innokas kissojen kanssa, joten se kissan nähdessään alkaa yleensä vinkumaan ja pyrkii iholle. Mummon kissa on tottunut koiriin, joten se on antanut Álgun mm. hoivata itseään ja jahdata. Sille, kun on hauskaa leikkiä hippaa koirien kanssa (molemmin päin). Se käy niin salakavalasti, etten ole aina itse ehtinyt estämään jahtaamista, mikä kostautuu tällaisten uudempien kissatuttavuuksien kanssa.

Aluksi Álgu oli hihnassa. Kissa ei ihme kyllä pörhistellyt sen kummemmin, muttei myöskään näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta. Palkkasin Álgua aina, kun käänsi katseen pois kissasta. Aluksi tätä piti pyytää, mutta aika äkkiä Álgu alkoi tarjoamaan itse katseen kääntämistä/luoksetuloa aina kissan nähdessään. Pysyttelin sen kanssa olohuoneessa sohvalla ja kissa sai kulkea rauhassa muualla asunnossa. Yllättävän nopeasti Álgu alkoi tarjota rauhoittumista, mutta syttyi tietysti heti, jos kissa liikahti nopeasti. Kissa taas oli todella kiinnostunut ja tuli usein kolmen metrin päähän tuijottamaan.
Kun kaverukset rentoutuivat tähän asetelmaan päästin Álgun välillä remmissä lähemmäs nuuhkimaan. Ihan ei päästy ekan illan aikana kunnolla haistelemaan, mutta muutaman kerran olivat nokakkain. Kissa vaikutti lähinnä siltä, että kiinnostaa kovasti, mutta piti muodon vuoksi vielä olla vähän epäileväinen ja etäinen. Se kävi monta kertaa salaa koiran hännän lähellä, meinasi haistella, mutta hyppäsi viime hetkellä yli ja kipitti piiloon.

Yö nukuttiin eri huoneissa. Kissa oli siskon kanssa makuuhuoneessa ja me nukuttiin Álgun kanssa olohuoneessa. Kaikki meni hyvin, mitä nyt Álgu reagoi siellä aina vähän kerrostalon ääniin. Siskolla tuntuu kuuluvan kolmesta kerroksesta kaikki äänet sisälle mihin Álgu ei oikein ole tottunut. Se ei onneksi mitään suurempaa meteliä niistä aloita, mutta pomppaa pystyyn ja äänen jatkuessa saattaa säätää omiaan, jollei ohjaa muun tekemisen pariin.
Seuraava päivä meni hyvin. Kummatkin otti rennosti ja Álgu sai olla ilman remmiä koko päivän. Se jäi muutamaksi tunniksi yksinään siskon kanssa, kun kävin mummolassa ja SCYn Turun alaosaston kokouksessa. Minut valittiin myös hallituksen jäseneksi, mikä on aika jännittävää. Tänä aikana kaikki oli mennyt loistavasti.

Perjantaina Álgu meni virallisesti yöksi hoitoon ja oli ilahduttavaa hakea poika lauantaina kotiin, kun uutiset olivat niin hyviä. Álgu oli osannut ottaa rennosti ja kissa oli lämmennyt niin hyvin koiralle, että olivat nukkuneet koko yön lähes vierekkäin sängyssä. Valitettavasti sisko ei saanut yhteiskuvaa, mutta ehkä jonain päivänä?

Uusi vuosi ja rästijuttuja

Joulukuu sujahti ohi kiireessä. Ensimmäinen viikko pysyi lepoviikkona, mutta sen jälkeen kaikki aika tuntui hupenevan joulujuttuihin ja muuttoon. Siitä huolimatta koettiin Álgun kanssa suuria riemuvoittoja erityisesti perusasennon ja vapaana olemisen kanssa. Joulukuun stressaavuus ja vapaat aiheuttivat sen, että unirytmi kääntyi ja tavaksi tuli käydä vielä yöllä myöhään lenkillä. Oli todella rentouttavaa, kun pään sisäisen hulabaloon ympärillä oli täysin hiljainen kaupunki. Vilkkailla teillä ei näkynyt ketään tai mitään. Sitten eräänä yönä tuli älytön idea päästää Álgu vapaaksi ja katsoa miten käy. Kyseisellä alueella ulkoilee päivittäin varmaan kymmeniä koiria ja reitin varrella on omakotitaloja, joiden pihassa on räkyttäviä koiria. Niin ja puskissa lymyilee fasaaneja. Ei siis mikään helpoin paikka vapaana olemiselle - tai ainakin luulin niin.

Normaalisti Álgu on vapaana vain tuttujen pihoissa tai metsässä. Silloin pyydän sen istumaan ja vapautan siitä. Nyt kuitenkin pyysin Álgun lähelle ja päästin eleettömästi irti. Álgu meni tavanomaisen hepuloimisen sijaan parin metrin päähän ja jolkotteli rauhassa eteenpäin. Kuunteli hyvin pyyntöjä nopeuttaa tai hidastaa sekä siirtyä vasemmalle tai oikealle. Joskus kääntyi vähän katsomaan lisäohjeita ja käsimerkillä toimi halutusti. Se ei myöskään pyrkinyt haistelemaan jokaista penkkaa, kuten yleensä remmilenkeillä.
Arviolta 30-50metrin päästä tuli aukea, johon ohjasin Álgun ja yllytin leikkiin sekä hepulointiin palkaksi hienosta suorituksesta. Otin Álgun kiinni joksikin aikaa kunnes päästiin taas pitkälle suoralle. Kyseinen tie on hiljaisempi, mutta kulkee tiiviin omakotitaloalueen läpi. Päästin taas irti ja tällä kertaa minua odotti vielä suurempi yllätys, sillä Álgu tarjosi koko matkan ajan lähes täydellistä seuraamista!
Ollaan harjoiteltu seuraamista todella vähän, mutta lähellä kävelyä kylläkin. Normaalisti mukana on aina nameja, mutta nyt taskuista ei löytynyt mitään. Palkkasin sosiaalisesti ja Álgun jatkaessa taidonnäytteitään seuruutin sen tien penkkaan ja kaivoin sieltä kepin, jolla palkkailin.

Lenkin jälkeen olin aivan äimänä! Ilmeisesti olen onnistunut opettamaan Álgulle paljon enemmän asioita kuin kuvittelenkaan. Luottamus jätkää kohtaan nousi taivaisiin. Luotin tietysti aiemminkin, mutta noin hieno suoritus vapaaehtoisesti ja vieläpä sellaisten hajuhäiriöiden keskellä..
Tämän jälkeen yöllisistä vapaalenkeistä tuli pieni rentouttava tapa.

Käytiin myös virallisissa terveystarkastuksista hienoin tuloksin, joista löytyy erillinen postaus tästä.

Muutto sujui hyvin. Aloitettiin tavaroiden raahaaminen välipäivillä ja projekti (valitettavasti) jatkui vielä vuoden vaihteen jälkeen. Álgu reagoi jonkin verran meidän ihmisten stressiin, mikä näkyi lievänä hermostuneisuutena ja normaalia suuremmalla reagoimisella ääniin. Muutettiin kerrostalosta keskelle metsää omakotitaloon, joka muistuttaa enemmän erämökkiä. Äänimaisema muuttui siis radikaalisti. Erityisesti hiirten rapina nurkissa on tuottanut ihmetteleviä katseita.
Ollaan yövytty uudessa talossa nyt päälle viikko ja tilanne on tasaantunut koko porukan mielissä. Tavarat alkaa olla suurin piirtein paikoillaan, ihmisten ovat rentouttaneet mieltänsä saunan lämmössä ja Álgukin tajusi heti uuden asumismuodon hyödyt. Kaikki lenkit on käyty vapaana metsässä ja piha on täynnä käpyjä leikkejä varten.

Vuoden vaihde sujui myös hyvin. Muuttoväsymyksestä huolimatta suunnattiin kaverin uuden vuoden bileisiin. Ennen lähtöä naapurit paukuttelivat ilotulitteita (liian aikaisin) ja ne oli ensimmäiset räjähdykset, joita Álgu kuuli. Vähän se ihmetteli, mutta ei sen kummemmin hätkähtänyt. Ei varmaan olisi senkään vertaa ihmetellyt, jos oltaisiin ehditty kotiutua kunnolla. Kaverilla raukka järkyttyi ärhentelevistä chihuista ja merkkasi ekaa kertaa ikinä sisälle.. Omaa häpeää hieman lievensi se, että oltiin onneksi koirataloudessa ja kohteeksi joutunut matto oli jo valmiiksi kuulemma likainen.
Loppuilta sujui rauhallisesti. Àlgu nautti aikuisten ja lasten silityksistä, herkutteli ja lepäsi. Ilotulituksia ei kuulunut sen enempää.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2017 oli Álgun kanssa erittäin mukava. Ensimmäinen kokonainen vuosi yhdessä. Rauhallista tutustumista, oppimista ja hauskanpitoa. Mukaan mahtui tietysti myös ns. harmaita hiuksia, jännitystä ja huonompia hetkiä, mutta ne jäivät onneksi vähempään osaan. Hienoja kokemuksia, viralliset tutkimustulokset ja ensimmäiset kokeet.

Vuosi 2018 on alkanut rauhallisesti ja mukavasti. On kotiuduttu, alettu piirtämään suuntaviivoja uusille rutiineille ja aloiteltu aktiivisempaa treenaamista. Mietin myös treenitavoitteita tälle vuodelle. Niistä lisää täällä.

Kuvan perusteella ei uskoisi, että on tammikuu 

Tavoitteet vuodelle 2018

Meidän harrastushommat on hieman auki vielä ja ne varmasti tarkentuu ja muovautuu jatkossakin. Olen kuitenkin miettinyt suuntaviivoja tälle vuodelle, joiden pohjalta on hyvä jatkaa eri lajeihin tutustumista ja treenaamista.


Toko

Meidän ykköslaji ja tavoitteena saada ALOn liikkeet kuntoon. Vahva ja varma perusasento sekä seuruu. Tällä hetkellä kaikki lapsen kengissä, mutta toivon liikkeiden olevan kisapaketissa vuodelle 2019. Vähän tekisi mieli haaveilla jo loppuvuodelle ekoja kisoja, mutta ensimmäistä kertaa tokoa vakavasti treenaavana se tuntuu haihattelulta. Varsinkin tällä kisajännityksellä..


Rally-Toko

Tänä vuonna haluan päästä kokeilemaan rallya! En tiedä lajista mitään muuta kuin sen mitä olen lukenut ja nähnyt videoilta. Vaikuttaa ihan hauskalta ja hyvällä tavalla helpommalta koemuodolta kuin toko. Vähintään yksi kurssi tälle vuodelle, jotta pääsen omakohtaisesti tutustumaan ja miettimään olisiko tässä meille hyvä laji koejännityksen selättämiseen. Veikkaan tarvitsevani matalamman kynnyksen kokeita ennen toko-uran aloittamista.
Tähän liittyen on myös sellainen pieni haave, että rallykärpänen puraisisi niin, että oltaisiin jo loppuvuodesta valmis kokeisiin. Tukisi hyvin tokon tavotteita.


Pk-lajit

BH -kokeeseen treenaaminen menee pitkälti tokon ohella ja sekin olisi kiva suorittaa 2019.
Jälkeä ja viestiä aiotaan jatkaa, mutta kipinä niihin on pienimuotoisempaa, joten tavoitteena on lähinnä treenata aktiivisemmin.


Nose Work

Tämä oli koko loppuvuoden tauolla. Olin jo hylännyt sen hömppäosastolle, mutta uuden asuinpaikan tuomien mahdollisuuksien myötä mielialani nosen suhteen on noussut ja olen huomaamattani alkanut suunnittelemaan uusia treenejä. Tässä edetään sen mukaan, mitä huvittaa, mutta voisihan sitä ajatella tähtäämistä ykkösluokan kisoihin..


Muita tavotteita:

- Valokuvauksen opettelu ja lisääminen rutiineihin. Käytössäni on vain kännykän kamera, mikä riittää ihan ookoo kuviin. Niitä olisi kiva ottaa enemmän. Se vain kovin usein unohtuu.
- Treenien videoiminen. Tämäkin unohtuu aina. Pitäisi myös opetella huomioimaan treeneissä paremmin videointi silloin, kun se on päällä.
- Enemmän häiriötreeniä kummallekin.
- Tiheämpi päivitysväli blogiin
- Treenata useammin

Ehkä käydään moikkaamassa myös lampaita joku päivä

Terveystuloksia

Joulukuussa elettiin jännittäviä aikoja myös terveyspuolella. Ensin huomasin, että Álgulta puuttuu yksi hammas. Oikealta puolelta, alhaalta P2. Eli yksi niistä pienistä hampaista, jotka usein jäävät kielen alle. En ymmärrä miten en ole huomannut tätä aikaisemmin sillä tapanani on katsoa hampaat läpi tasaisin väliajoin. Kyseisen hampaan puutos ei onneksi haittaa koiran elämää mitenkään.

Kuva lainattu: Suomen pystykorvajärjestö

Kuun puolessa välissä koitti kauan odotettu päivä, kun käytiin virallisissa terveystutkimuksissa Elina Illukalla, Petvetissä. Álgulta tarkastettiin silmät sekä kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. 

Käynti alkoi aikamoisella hulabaloolla, kun mukana tarkastuksissa oli myös Álgun tyttöystävä One. Teinit eivät ole pitkään aikaan tavanneet toisiaan ja ilmassa oli jälleennäkemisen riemua, jota jaettiin mm. laulamalla kaikille. Asia kuitenkin helpottui, kun tarkastukset aloitettiin ja teinit joutuivat eri huoneisiin. Ensin katsottiin silmät, jotka olivat puhtaat.

Illukka kertoi mielipiteensä myös luustokuvista ja hänen ajatuksensa pitivät varsin hyvin paikkansa. Ennen joulua Omakoirassa näkyi lonkat ja kyynärät, joista tuli huikeat A/A sekä 0/0. Selkätulokset tulivat näkyviin joulun jälkeen ja sieltä tuli Illukan arvioiden mukaisesti VA1 ja LTV0!
Nikamien epämuotoisuus (VA1) tulos tuli alimpien kylkiluiden puutteesta eli sekin lievä muutos.
Otin spondyloosikuvan epävirallisesti, mikä oli myös puhdas. Virallista SP -lausuntoa ei saa alle 2vuotiailta koirilta, mutta halusin sen tässä samalla silti tarkastaa.

Tulokset näkyy myös täältä: KoiraNet

Eli kaikin puolin hienot tulokset ja terve poitsu! Tästä on hyvä jatkaa harrastusten parissa, kun luustoa ei tarvitse enää jännittää.